sunnuntai 26. lokakuuta 2014

My oh my

Haastan itteäni nykyisin välillä. Kaikkia pieniä haasteita.
Hönöyksiä. Joku voisi sanoa. (niiku ite)

Miten haluaa elämänsä elää on askeleen päässä. Tai voihan sitä askelta odottaakin. Vaikka ihan aina ja kokoajan minun puolestani. Tai tehdä sen askeleen joskus ja sitten joskus ei. Ihan miten vaan.

Mutta. Hönöyksiä.


Pysähdy! vaikka et millään haluaisi. (Oli tekstiä maisemassa. Olin muka kiireinen. Mutta tekstiäääääh. Kannatti.) Jatka! vaikka et millään haluaisi. (Polkea pyörällä ylämäkeen kuin riivattu. Pysyen vauhtisiskon perässä. Niin, että alkaa oksetuttaa ja tulee veren maku suuhun. Nojoo hups.) Nouse aamulla ylös puhtaasta mielenjoht- heti. (Ja etenkin vapaapäivänä. Aloita pitkä vapauden huumainen päivä piristävällä aamuhiljaisuudella ja valoisuudella. Ja koe ehtiväsi kaikki. Psst, mm. tänään on sellainen päivä.)

 
Tai tee vaikka jotain, mikä on toisille arvaamatonta.
Vaikka ilahduttavaa. Tai sitten ihan arvaamatonta vaan.
Tai ehkä jos vain tuntuu siltä, niin yllätä itsesikin arvaamattoman rohkealla teolla. (Vai pystytkö?)


Nii-in. Uskalsin pihalle iltapimeällä viemään pyörän pyörävarastoon. Tällä tavoin. (HAH, ekalla ovenavauksella sieltä kuului naapureiden kolina ja ovi meni lähes samantien kiinni, tokalla ne eivät olleet vielä poistuneet ja kolmas kerta sen toden vasta sanoi.)

Nojoo. Kai sitä on rohkeampia ja isompiakin tekoja, mutta. Kun on rohkea itselleen, niin se riittää. Kun menee omaehtoisesti mukavuusalueensa ulkopuolelle. Itselle sopivissa määrin. Se on ihan tosi voimaannuttavaa.


=)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Feel free to comment ♥ And give critic if anything like that should weigh on your mind :)