Seuraavalle tasolle

 Näin jopa 10 tähdenlentoa niistä perseideistä. Puolet vähemmän kuin se partasuinen intoilija, joka makasi nurmelle levitetyn vilttimme päällä kyljessä kiinni. Niin ja sen jälkeen se meni vielä oman kodin takapihalle ja näki ainakin 24 lisää, kun minun piti kylmyydestä väristen lähteä jo nukkumaan. Syytän silmälasien aiheuttamaa reunusta näkökentän laitamilla, kun en nähnyt hyvin, mutta näin sentään ne isoimmat loimahdukset. Oli hauskaa.

Kouluun palaaminen taas ei vielä ainakaan tunnu. Eilen lähdettiin puistoon pelaamaan korttia, loikoilemaan ja lukemaan kirjoja. Ajattelen, että ehkä oon jo niin hyvin alkanut elämään ja hengittämään jotain sellaista asennetta huomaamattani, että ehkä, ehKÄ mahdollisestikin sen takia osaan elää sen mitä päivä tuo mukanaan yksi kerrallaan ja koulukin tuntuu hyvältä. Etenee sulavasti. Noh. Ainakin toistaiseksi.
Niin, kun vastahan se alkoi.