maanantai 10. elokuuta 2015

Kuinkas sitten kävikään?



Tirkistelin ikkunasta toisensa jälkeen. Vanha piha - melkein puolet elämästäni - ja aivan uusi koulu sai olon tuntumaan tosi vanhaksi. Syventymään muistoihin, rentoutuneeseen olotilaan. Tätä koko kesän kaipasin. Paljain varpain läpi tuttujen peltojen. Siellä me vaan oltiin ihan kahden, keinuttiin ja höpöteltiin. Sitten hipsin pitkin poikin pihalla, keinun tasainen vinku kantautuen yhä korviin, minkä tahdissa mieli virkistyi ja selketyi soljuvalla vauhdilla. Uinnit kylmässä järvessä, sottaiset jäljet lattian poikki suihkuun kipittäessä, lämmin vesi, halailut ja pusuttelut peseytyessä.
I peeked into the building a window after window. Old yard - almost half of my life - and a completely new school got me feeling really old. Engrossing me into memories, into a relaxed state. This is what I missed the whole summer. With bare toes through those familiar fields. There we were, only the two of us together and we swayed on those swings and talked about stuff. Then I sneaked alone over here and there on that yard while the whiny sounds of the swing carried to my ears and in that pace my mind became all the time clearer and more refreshed. Swimming in a cold lake, leaving dirty footprints while scuttling over the floor to the shower, warm water, hugs and kisses while showering.

Ne alkoholinhuuruihin hukkuneet kesäpäivät ja yötkin olivat kyllä jotain. Sumeita ja niin erilaisia. Ihania ja silti niin.. hukuttavia. Johonkin tämä kesä meni eikä ollenkaan huonolla tavalla. Mutta vähän enemmän kaipasin luontoon kuitenkin ja vähemmän pullojen pohjille lainehtimista.
 All those summer days and nights that got drowned in the blur of alcohol were quite something too. Hazy and so different. Amazing but still also so.. drowning. Somewhere I spent this summer and not in a bad way at all. But I would have wished to get more in the nature and less to the bottom of bottles.

Mä opin olemaan (suurimmaksi osaksi) ilman meikkiä ja lähtemään mihin vain huoletta tyynin mielin. Meikkaan varmaan taas kouluvuoden. Ei se mitään. Tämäkin oli jo virkistävä saavutus.
I learned to (for most of the time) to be without makeup and just leave anywhere with not a single worry on my mind. I'll probably use makeup again the whole school year. It's not bad. I think this was already a pretty refreshing achievement.


 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Feel free to comment ♥ And give critic if anything like that should weigh on your mind :)