maanantai 16. toukokuuta 2016

Voima olkoon kanssani


 Okei mutta siis. Oikeasti. Kaamos syö elinvoimia.. Voimat. Viimeisin täyttyi paskasta ripoteltuna pitkin poikin pimenevää syksyä. Odottamattomista kaivollisista paskaa uskomattomiin käänteisiin kätkeytyneenä. 
Tavallisesti kaamoksen on pystynyt rämpimään läpi väsymyssumuisena, vaan ei ole mikään ihme, että tällä kertaa putosin. Hyvin syvällä käytiin.

Mutta. Mutta nyt. Voisin jopa uskaltaa sanoa, että viimein alkaa tuntumaan siltä, että se ei ollutkaan notkahdus lopulliseen ahdinkoon. Niistä lietteistä oikeastaan voisi aika turvallisesti sanoa, että on puhdistauduttu.
 
Ei mitenkään äkkiseltään, mutta eivät ne kyllä enää mielen päälläkään ole. Olleet pitkään. Niiden jälkeen ja ehkäpä ihan niistä johtuenkin oon selvästi tullut sujuvasti murrosvaiheeseen. Myös jo vuosienkin ajalta tapahtuneiden asioiden ohjaamana. Tässä vihdoin. Elämä muuttaa muotonsa isona raivauksena omistusesineistön läpi ja se tuntuu niin hyvältä, niin niin hyvältä. 
 
Syötiin nuudelia ihan onnellisina (tai minä ainakin) pikkusiskon kanssa. Tiivistyy naurettavaan pikku seikkaan koko härdellin tuntuminen kaukaiselta kuin toisesta elämästä. Nuudelia. Ja kirsikkatomaatteja. Joo. Joopati joo, että niin. Elämä on ihan niin tavallista, että voi vain tyhmänä ihmetellä.
Ihan omaa tahtiaan on tyhjentynyt pää kaikesta turhasta lastista. Nyt kun ei mitään osuisi näiden mua eteen päin vievien pyörien pinnojen väliin, että voisi ihan rauhassa toteuttaa tätä. Minua ihan itseäni.
Sen verran voin sanoa, että näitä muutoksia on suunniteltu hmm. Noh. Ainakin jo vuosia. Ja varmaan menneen talven kokemuksien jälkeen sitä on tajunnut aika hyvin sen, että otollinen hetki on tullut.

Enää ei pelota.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Feel free to comment ♥ And give critic if anything like that should weigh on your mind :)