lauantai 25. kesäkuuta 2016

Life's a celebration?













 Kaikkia eri äkkilähtöjä puistoihin. Aurinko polttelee ja jossain ajatusten perällä mietin, että ollaan jotain aika pientä. Pieniä hetkiä meihin aurinko piirtelee ja jättää ne ärheiksi muistoiksi iholle. 
Juhlistetaan sydämien pohjista. Niitä pienien hetkien kokonaisuuksia, joista koostutaan. Ja vaikka. Mun mielestä meidän pienien elämien pienet päätökset on vastuussa paljosta, vastuun kantaminen valuu harteilta aika helposti. Ehkä viemäriin tai pienempien harteiden kannettavaksi. Nostetaan vielä yhdet maljat, nostetaan ne aivan hiton korkealle. Auringon kuumuuden puna poskilla tuntuu. Vähän kierolta. Se muistuttaa lämpenevistä
talvista
ja päätöksistä.
Niistä, joista koostutaan ja joilla tulevaisuutta rakennetaan.


All the different sudden picnics to parks. The sun burns and somewhere in the back of my head I think that we're something pretty small. Small moments the sun draws on us and leaves as aching memories on our skin.
Let's celebrate from the bottoms of our hearts. Those small moments that composes us as the entiretys that we are. And even though. I think the small choices of our small lives are responsible for a lot, taking responsibility streams away from our shoulders. Maybe into a sewer or on someones smaller shoulders. So let's raise another toast, let's raise it so f*cking high. The redness on my cheeks made by the heat of the sun, it feels. A bit twisted. It reminds me of the all the time warmer
winters
and the choices.
Choices that we're composed of and with which we build the future.
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Feel free to comment ♥ And give critic if anything like that should weigh on your mind :)