torstai 14. heinäkuuta 2016

Ensi-ilta


Koko odotuksen ajan kurkitaan kulisseista, hiirenhiljaa kuunnellaan jokaista sanaa, jokaista repliikkiä ja laulua. En halua menettää hetkeäkään "Mitähän katsojien mielissä liikkuu juuri nyt? Oi, nyt tulee se ihana kohta ja pian se toinen. " Muistetaan sanoja samalla ulkoa. Jännitetään suurella tunteella ja sitten ollaan yhtäkkiä lavalla.
  
Ja sitten se on jo ohi.

 Ukkonen ja sade ryskäsi jostain kattoikkunan takaa. Ainoa valonlähde jo muutenkin aavemaisen elottomassa takahuoneessa. Pysähtyneeltä tuntunut tila.



Vieläkin on yksityiskohtia muisti tulvillaan. Mä olen samalla helpottunut ja rakastunut. Tähän tunnetilojen kirjoon. Ja helpottunut siitä, kun se on ohi. Ei enää pitkälti. Kolme näytöstä itsellä jäljellä ja se on kokonaan ohi.

"Kylkiluut n a r i s e v a t,
..
kun ne puristaa mut pienimpään mahdolliseen kokoon."

Mä en ehkä saa tästä tarpeekseni.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti