lauantai 30. heinäkuuta 2016

Yhteenveto

 Keijujen kuninkaalle menetetyistä lapsista vielä


(Vikan näytöksen iltana.)
 

Niin monenlaisen ammattilaisen ja taitajan yhdessä luoma kokonaisuus. Nää on vain pieniä palasia ilman näyttelijöitä erillisinä taideteoksina.

 
Moni liikuttunut itkusilmin sieltä näytöksen jälkeen siirtyi vessaan kyyneliä kuivaamaan. Niin monenlaista hyä palautetta. 
 
Tää ei pelkästään koskettanut vaan toi esille nuorten omat tarinat, oman äänen, vakuuttavasti ja mieleenpainuvasti. Ohjaaja käsikirjoittaja n. 30 vuoden kokemuksella opettajana sekä taidekasvattajana kyi selvästi ymmärtävän aiheen syvyyden. 
 
( Neljän minuutin kohdalta alkaa ken kiinnostuu tämänkin katsomaan.)
 
En tiedä miten hyvin sen osaan vakuuttaa, koska itse katsoin tuota näytöstä myös ihan näytelmän ja taiteen näkökulmasta. Kokonaisuus oli kaikin puolin muutoinkin mieletön. Mutta aivan varma mä olen siitä, että tää ainakin herätti katsojiaan ajattelemaan ja oli ennen kaikkea tärkeä aihe tuoda esille. Ja se miten karkeasti uskallettiin ahdistavia asioita esittää. "Kylkiluut narisevat, kun ne puristaa mut pienimpään mahdolliseen kokoon." Oli omasta mielestä äärimmäisen onnistuneesti yhdistetty näytelmäkulku monipuolisen näyttävään lavataiteeseen ja mieltä ravistelevaan äänimaailmaan, ytimessään nuorten paha olo. Ei vaan pelkästään pitäisi sivusta seurata, vaan jakaa kaikkialle, miten voitaisiin lisätä ymmärrystä ja oppia mielenterveysongelmien moninaisesta oireilusta.

Kyllä! Tämä näytelmä toimi juuri sinä ymmärryksen opettajana lähtemättömän vaikuttavasti sekä muistettavasti.

(Ja kattokaa nyt muakin, vieläkin kuohuksissa omasta mitättömästä osallistumisesta.
 Onneksi lähdin mukaan.)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Feel free to comment ♥ And give critic if anything like that should weigh on your mind :)