torstai 4. lokakuuta 2018

Pientä suurta mennyttä tulevaa

Hei taas. Siitä on pitkä aika.

Tulin kirjoittelemaan ihan vaan, koska teki aidosti mieli taas pitkästä aikaa kirjoitella.


Masennushan se kouluun paluusta kehkeytyi (tai paheni), mutta yritin tosissani saada opiskelun onnistumaan, joten siihen käytin kaiken energiani.

Sitten otin ja luin blogia läpi ja olisin voinut vaikka oksentaa. Mutta ihminen on se, millaisena olonsa tuntee ja sellaisena näkyy myös ulos päin, joten täytyy yksinkertaisesti ymmärtää, että olen käytännössä kaksi eri ihmistä. Nyt ja silloin, kun jaksoi. Vaikkakin miten imelä.


Päätin joka tapauksessa poistaa joitain juttuja ja tekstiä, paljon postauksia, vanhoja, uudempia... Koska voin. Ja tekee mieli uudistaa.

Hyvänä puolena luin myös niitä tekstejä, jotka tuo aivan parhaita muistoja mieleen. Sateenkaaritukka-ajoilta. Niitä lukiessa tuli oikeasti hyvä mieli. ♡♡


 Seuraava teksti, jonka aion tässä jonakin päivänä jakaa oli helpottavaa vihdoin purkaa  ulos. Täytyi yksinkertaisesti saada se pois sisältä, joten tänä vähän parempana kautena alitajunta lähti liikkeelle ihan itsestään ja yhtäkkiä aloin tehdä sanaoksennusta pystymättä lopettamaan. Varoitan vähän jo etukäteen, että voi olla ahdistavaa luettavaa.

(En edes oikeasti tiedä, onko lukijoita jäljellä, mutta jos olette siellä. Myös randomit ja uudet sekä vanhat. Aina tervetulleita ♡)


(Mikäpä muukaan vuodenaika se on näin mieltä kohentanut kuin syksy, halloween^
Kuvat viime vuodelta.)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti