maanantai 18. toukokuuta 2015

it Stings but in time the pain will fade away

      Tänään tapahtu jänniä.
      Something exciting happened today.


Hain nännilävistykset.
I got myself nipple piercings.


          Päivän mittaan vaan päätin, että noni, nyt.
          During on-the-job learning I decided that, welp, this is it.


 
Kun onhan tuota haaveillut jo sen pari vuotta ja ylikin, mutta vasta tässä taannoin eräs hmm. Bileyövillitys juosta suoraan saunasta puolialasti pitkin poikin pihatonttien katuja (?!?!?) (tämän yhden tyypin tästä tutustumastani porukasta synttäreillä!) antoi vasta lopullisen potkun uskaltaa.

I have dreamt of those piercings for a couple of years already but it wasn't until now that I got enough courage to do it.


Uusia näkökulmia selällään lattialla venyttelyrutiineja tehdessä.
New viewpoints while lying on the floor doing my stretching routine.

Mistä tekeekin mieleni nyt tarinoida.

Kokonaisen päivän elämästäni syönyt morkkis... oli omaa laatuaan.
-> Ihana poikaystävä päätti jäädä toisenkin yön surkeaa itkunyyhkytystäni katsottuaan, sylissä pideltyään ja lohduteltuaan -> kolme levyä suklaata ja paketti mustikkapiirakkajätskiä sellaisena päivänä, että ei auttanut kuin ostaa kalliilla siltä lähihuoltoasemalta ja elokuvailta - se ihana poikaystävä kainalossa samasta paketista jätskiä lusikoimassa 


Helpotti. (Puhumattakaan, kun kävi siellä erään toisen ryyppäysremuamisia katsomassa Facebookista. Siihen verrattuna.. :D

Niin juuri. Sinun. Tiedän, että luet tätä välillä.) 


Vaikka on tullut oltua vaikka ja minkälaisissa juhlatunnelmissa, niin - se aiempikin muistikuvaton ilta meni lähinnä yhtä pönttöä harjalla hinkatessa - yllytyshulluna en ole koskaan itseäni pitänyt saati jatkossakaan. Mutta tämä. Se oli jotain, mikä saattoi tapahtua vain ylpeydestä korvien takana taustalla helisten. Siitä ylpeydestä, kun MINÄ olen NAINEN, joka ei häpeä sitä, mitä hävettäväksi ei tarvitsisi edes ajatellakaan. Että IHAN hyvin voin naisena tehdä kuin nuo jätkätkin boksereissaan tuossa juoksevat. (kaksi henkilöä) Jep jep. Naturistisuuteen taipuvaisesta perheestä ja luonnollisuus on kauneutta. Niih elikkä juu. Terveppä terve. Tämä on kieltämättä uutta sulattaa tähän minuuteen, joka on alkanut avautumaan vasta hissuksiin. 




Mutta siis. Elämä ei siihen sitten päättynytkään, vaan sain siitä suorastaan yliluonnollisia voimia. Kaikenlaista elämänintoa ja sen sellaista. hehheh. :D Joten voi olla kenties lohduksi niille, jotka joskus ovat onnistuneet samanmoisiin saavutuksiin ja häpeäminen meinaa olla ylitsepääsemätön. 
Kyllä näistä selviää :) ihan varmasti.


maanantai 4. toukokuuta 2015

Va-pow!!

 Mayday!!

 Vappuviikon torstaina elämäni ekat puistobileet
On Thursday of the Mayday week my life's first party at a park
 jälleen hänen ^ ja ystäviensä seurassa.
once again with him and the company of his friends'
..
Mun oli kylmä enkä oikein ymmärtänyt moisen puistoon sankoin joukoin tuppautumisen hienoutta. Mutta sitten oli kivaa loppuilta, kun päästiin sinne lämpimään (kahden hänen ^ ystävänsä) kotiin. 

I was cold and I couldn't quite get the finesse of such crowding in a park. But I had fun the rest of the evening when we got into that warm home of two of his ^ friends'.

 Ja sisaruksien kesken seuraavana päivänä <3
 And with siblings the next day <3



En oikein osaa sanoa muuta kuin, että silmissä vilistää. Aika. Työssäoppimista kohta puolet jäljellä. Ja kohta,

kohtahan sitä on jo kesä.

 I don't know much what else to say than that the time. Goes so fast by. I have almost only half of the on-the-job learning left. And soon,

soon it's already summer.