sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Grill party



Nautiskeltiin kesäauringosta pihalla hurjan paljon.
Mustakeltaraidallisten kaverien parveilusta vähemmän.  
 
Kaiken jutustelun ja tohinan, tulevaisuudesta pohtimisen seassa muistui mieleen ettei tää jatku loputtomiin. Tuntuu siltä, että joskus haluais elää ihan vielä vaikka vain pikkuisen hitaammin. Näitä kesäpäiviä on niin vähissä, niin niin

vähän lomaa jäljellä. Mä en oo valmis koulua varten.


torstai 14. heinäkuuta 2016

Ensi-ilta


Koko odotuksen ajan kurkitaan kulisseista, hiirenhiljaa kuunnellaan jokaista sanaa, jokaista repliikkiä ja laulua. En halua menettää hetkeäkään "Mitähän katsojien mielissä liikkuu juuri nyt? Oi, nyt tulee se ihana kohta ja pian se toinen. " Muistetaan sanoja samalla ulkoa. Jännitetään suurella tunteella ja sitten ollaan yhtäkkiä lavalla.
  
Ja sitten se on jo ohi.

 Ukkonen ja sade ryskäsi jostain kattoikkunan takaa. Ainoa valonlähde jo muutenkin aavemaisen elottomassa takahuoneessa. Pysähtyneeltä tuntunut tila.



Vieläkin on yksityiskohtia muisti tulvillaan. Mä olen samalla helpottunut ja rakastunut. Tähän tunnetilojen kirjoon. Ja helpottunut siitä, kun se on ohi. Ei enää pitkälti. Kolme näytöstä itsellä jäljellä ja se on kokonaan ohi.

"Kylkiluut n a r i s e v a t,
..
kun ne puristaa mut pienimpään mahdolliseen kokoon."

Mä en ehkä saa tästä tarpeekseni.

lauantai 9. heinäkuuta 2016

Nukketeatteria


Tulin suosittelemaan nukketeatteriesitystä. ---> Keijujen kuninkaalle menetetyt lapset

Oon siellä ihan kyynelsilmin harjotuksissa ollu.
Tarkoittaen, että mutkin pääsee siellä mukana näkemään. Ihan vapaaehtoisia sinne pyydettiin, mutta silti että saa olla mukana. 

Tää on jotain niin vaikuttavaa, että mun sanat loppuu kesken. Ei pysty sanoihin laittamaan ei.
.
(Suosittelisin.)

maanantai 4. heinäkuuta 2016

24.6.


Tämän harrastelijan digikameravehje (tai siis isoveljen). Meni ja hajosi. 


Näihin mokoman laitteen ihan vikoihin otoksiin ja tunnelmiin sentään tallentui yksi harvinaisen paahtava juhannus. Niin me juhlattiin sen kaiken, tällä hetkellä epätodelliselta tuntuvan säkenöivän luonnon ja peltojen keskellä.

Rakastan. Aivan hurjan paljon. Tulkoon vaikka vettä kuin saavista kaatamalla.
Oi. Tulispa vettä kuin saavista kaatamalla. Sitten kun tänä kesänä mennään taas. Kaatosateessa savusaunominen tuoksuu ja kihelmöi aisteissa ihan omalla tavallaan. 

Ja sitten tietenkin. Mummo on laittanut taas kakkukahvit ja me istutaan sen pienessä pirtissä uusina.
Ihan lapsina jälleen
ja silti niin vanhoina kuin sama hetki on koettu aina uudelleen.