torstai 24. joulukuuta 2015

lumi.

No nyt sitä on, joulun ihme ja niin edelleen. Joulua yliannostukseksi asti, JOS sitä voisi olla liikaa. Tosin ei voi, mutta. Kuitenkin.


Jouluntoivotukset! Joulusaunaan seuraavaksi.

keskiviikko 23. joulukuuta 2015

alkavi loma



Hmm. Ei meille pitänyt tulla lahjoja tänä(kään) vuonna, mutta äiti ei vaan pysty pitämään sanaansa. Paketoitiin niitä vielä tänään.

Katottiin myös lastenelokuva ja tuntu hetken ihan (juuri sillä kliseisellä tavalla) lapsuudelta.

lauantai 19. joulukuuta 2015

Joulun odotus

Joulukuu.

Joulu on tulossa. Viime aikoina oon tarvinnu paljon (ihan liikaa) suklaata. Kaakaota. Suklaata. Glögiä. Tänään saan vielä lisää suklaata. Ja sit lorautan punaviiniä glögiin vähän liikaa. Meillä oli tänään joulusiivous, niin voi lähteä hyvillä mielin kotiin ja joulu saa viimein tulla. Kunhan tekee sen erittäin lempeästi. Koulu jätti mut aika helläksi. Pelastin partasuunkin, niin että se ehti valmistumaan. Hyppäsin linkkiin ja kävin sen hakemassa kouluun ja ilta oltiin siellä. Palautuspäivissä oli sekoiltu ja se oli jo luovuttaa, mutta valmista tuli, ehti palauttaa.


Viimein joulu. Miten olenkaan kaivannut lomaa. Kuinka olenkaan odottanut, että teet minusta uuden ihmisen.


sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Synttäriviikonloppu



Lahjoja ostin itselle 3 euron edestä^. Muut lahjat oli sitten hyvän seuran sekä lahjarahoin ostetun ruoan ja juoman muodossa. Öö ja pari korttia sekä tuo nahka choker, jonka partasuu teki mulle. <3 Viime postausten tapahtumien jälkeen päätin, että nyt olen kyllä jotain hyvää ansainnut. Oli ihana viikonloppu. 3 päivänä peräkkäin synttäreitä lähimpien kanssa. Sellasena rentona koti-iltailuna katsoen hyviä TV sarjoja. Lauantaina vähän maisteissa ja yks pyörähdys pubissakin. Hyväntuulisina päästiin höpisemään kaikkea.

maanantai 23. marraskuuta 2015

osa kaksi

 Kyllä voi sitten osata ihminen riuduttaa itsensä lyhyessä ajassa ihan puhki. Tähän päälle mä vaan en olis kaivannu niitä kaikkia syyttelyitä siitä, että ihan omaa vikaa on kun en pettymyksiä siedä.

Kerronpa sen, että jos joku on raajarikko, niin sehän vaikeuttaa sen arkielämää ihan konkreettisen nähtävästi eikö vain? Kukaan ei menisi kieltämään vaikkapa jalkansa menettänyttä, että et saa tehdä asioita helpomman kautta. Tai käyttää minkäänlaista apua samoihin toimintoihin joihin toiset pystyy ilmankin niitä apuvälineitä. Pyörätuoli, kainalosauvat jne.

Siinä tapauksessa onko tullut mieleen, että ehkä voisi olla sellainenkin kuin.. en tiedä.. tunnerikko? Että jos on rikki silleen, tunteiden osalta, niin samanlailla sekin vaikeuttaa arkielämää. Kun sitä rikkinäisyyttä voi olla niin monenlaista. Ja sellainen mielestäni olen. Aivojeni hermoradoilta erilainen, kestämätön, arka, sosiaalisesti alikehittynyt (tjn) ja mitä kaikkea. Outolintu omienikin joukossa. Ja se vaikeuttaa mun arkielämää. Ihan mielestäni perustelluista syistä johtuen. Se, että rikkinäistä mieltä ei voi nähdä ulos päin ei tarkoita, että sen asian ja ne taustasyyt voi unohtaa sen henkilön kohdalla. Luulisi, että ne omat lähimmät jo tietäisi minunkin elämänhistoriaa vähän edes vaivautuen muistamaan, että olen mätä ja heikko yksilö. Tai siis no että olen.. hmm. Keskeneräinen ja tarvitsen paljon enemmän ponnisteluita siinä, missä muut. Mutta alkakaapa vain vertailemaan kuinka pitäisi olla vähän enemmän kuin tuo tai sekin reipas ihminen ja lähteä juoksemaan maratooni, vaikkei olisi jalkoja. Öö siis niin. Jos tajuatte.
Ja vaikka millaisin sanankääntein koitin sille kertoa ja kuvailla, että ei kukaan ihminen voi viikossa tehdä koko yritystä, logoineen, nettisivuineen (<-okei, sellaset jotkut nettisivut ehkä ihan valinnaista), monen viikon tuotesuunnitteluista prototuotteiden testaamiseen. Ei ole inhimillistä enää, ei tarvisi olla edes minun mielenterveystaustojakaan, mutta "Sellaista SE ON yrittäjillä YRITTÄJÄT ON ELUKOITA."

Paitsi sitten kun vertaa että ne kaksi yritystä, jotka onnekkaasti viime keväänä sai aloittaa omansa ja tekivät 6, siis kuusi viikkoa kaikkea yllämainittua ja perustivat yrityksensä vakaalle pohjalle tekivät myyntiä ja hyvät voitot, niin. Vasta kun kuuli, että sekin toinen myi kaiken loppuun, niin tuli se yksi lause "No onhan se vähän eri jos on vuoden saanut suunnitella yritystä." Että kiitos. Luunsa näkyviin laihtunut, lihaksensa materiaalimetsästyksestä kipeäksi pyöräillyt (eräskin päivä n. 14km), työnteosta päivät ja yöt valvonut ihminen on vastuussa juurikin siitä. Että olisi pitänyt ehtiä siinä ajassa olemaan elukka ja tehdä se yrityksen perustamista vaativa työmäärä viikossa tai siis 5 päivässä. Pettymys huonosta myynnistä nyt ei ollut se mitä itkin, vaikka omat rahani halusinkin saada takaisin (ja no toki kun oli lupailtu, että hyvät voitot tulee kelle tahansa, niin luulin saavani pohjamunaa viimeinkin omalle yritykselle..) vaan ihan se raskas riutunut olotila, joka tarvitsi enää jotain avaamaan patoutuneet tunteet. Kun kilttinä olen odotellut, että tää asia mulle järjestetään, niin että saan alkaa oikeasti yrittäjäksi. Turvallisesti koulussa. Sitä varten sen koko kurssin pitäisi olla. Opettelemista varten. Ei elannoksi. Vai pitäisikö sitä opiskelun ohella revetä kahteen osaan täysipäiväiseksi yrittäjäksikin.

Niin, no äiti kyllä lohdutti, kun hysteriaitkuistani sain ulos sen verran, että "!viikko! vain viikko aikaa! valvoin kaikki yöt! " Nii mamma sanoi, että "Kyllä minä tiedän, te ootte ollu tosi ahkeria." ja koitti lohdutella, että kerrot sitten äitille kaiken. Vieläkin äiti on maailman rakkain.

 Kyllä minä vaan olen aika taitava itseltäni salaamaan vaaralliseksi kasvaneen stressivyyhdin. Ei ole eka kerta, että kiltin naiivisti odotan ja luulen, että asiat kääntyy parhain päin, kunhan jaksan olla reipas.


Tänään oon lepäillyt kämpillä ja käyn vielä kaupasta ostamassa suklaata ja teen jotain herkullista ja ja.. en vielä osaa päättää mitä kaikkea.
Miksihän minä aina yritän yli sen oman jaksamisen. Ne odotukset ja paineet ympäriltä?^ Ole niin kuin normaalit ihmiset. ..Saisko sitä vaan olla ihan oma yksilönsä. (Onneksi mun ympärillä on sen yhden syyllistävän äänen rinnalla monet kuuntelevat ja ymmärtävät ihmiset.<3) 

Oho, anteeksi, tätä tekstiä vaan tulee..

lauantai 21. marraskuuta 2015

Nyt tuli raja vastaan.

Tänään tapahtui iso romahdus.
Jos siis satuitte olemaan Jyväskylän Forumissa suunnilleen kolmen aikoihin ja kuulitte jonkun itkevän hysteerisesti se olin minä. Nyt se kamelinselkä katkes.


Eli kun viikossa pitäis repästä tyhjästä yritys, niin onhan se hitto vie liikaa kelle tahansa. Vaikka mähän tietty jaksoin uskoa, että kyllä noissa myyjäisissä hyvin menee niin päädyin ahertamaan joka päivä iltaan asti lopulta to-pe välisenä yönä valvomaan koululla puol yhteen ja sit pyöräilin kämpille vielä jatkamaan neljään asti ja no. Niin. Että kun raskas väsymys painaa ja nälkä kurnii mahassa eikä sun myyntipuheita paljon noteerata ja vieressä tehdään sinä paljon luvattuna hyvän myynnin päivänä paljonkin tuottoa, niin kaikki katkeruus koulun paskasta toiminnasta saattaa osua aika lujaa. Vajosin hitaasti pöytäni taa lattialle kokoamaan itteäni ettei kyyneleet vyöryis yli ja sit ku perhe ilmaantu siihen ni mä vaan aloin itkemään hysteerisesti ja lopulta ne pääty ostamaan multa kaikkea ihan hulluna ja mä soperran että ei se siitä oo kyse, ei sillä myynnillä oo mitään väliä. Nähkääs sillä, että multa on revitty riekaleiks kaikki haaveet yrityksen opettelusta ja tilalle tuli orjallinen yötä päivää työskentely ilman kunnon tuotesuunnittelua ja prototuotteiden valmistusta ja sitten ne hätäpäissään tehdyt jutut ei myy ja alkaa vaikuttaa siltä, että jäädään miinukselle, niin.. Lopputulos on tässä. 

Luulin onnistuneeni kaikista vaikeuksista huolimatta hyvin, kun niin lyhyen ajan sisällä tuotin käsin maalatuin päällisin itse ommeltuja tyynyjä täysin kierrätysmateriaaleista. Ainakin opin tästä jotain. Omatekoiset maalailut ei taida toimia. (Tai olisihan sen tajunnut, jos olisi ollut aikaa suunnittelutyöhön........................................)

 Noh. Sittenhän sitä voittoa tuli, koska perhe. Säälimyynti ei silleen niin lämmitä kuin jos se olis ollut oikeaa myyntiä, mut. Säästöni on pelastetut. (Ois ne varmaan jotain siltikin ostaneet, vähemmän vaan.) Isosisko viereiseltä pöydältä jäi loppupäiväksi vahtimaan mun pöytää ihana kun on ja lähdin vaan porukoitten mukaan kiertelemään muualle. Pikkusisko mua halas siinä ja silitti ja hyräili mulle ja tehtiin kivaa kauppakiertelyä niin olo helpotti. Huomenna en aio paljon yrittää. Sit poikaystävä tulee sinne ja me mennään katsomaan joulukadunavajaiset. 

Kyllä. Joku saattaisi voida myös sanoa, että olen äärimmäisen naiivi ja hyväuskoinen ihminen. Kiltisti odotellut paljon luvattua aikaa omalle yritykselle.

tiistai 17. marraskuuta 2015

Joulunalkuja



No nyt on se hetki kun pääsen tekemään yrityshommia.

Viikko aikaa tehä tuotteita joulumyyjäisiin Jyväskylän Forumissa. Kiitti jälleen kerran ope, että ainakin melkein ajoissa saatiin kuulla tästä. Ennen olis saanu tuon 4 vko:n TOPin tehä yritysjuttuja, jos se on valinnaisena mutta ei tänä vuonna. Kukahan siitäkin on päättänyt, että yritys ei ole yhtä kuin työnteon opettelua, vaan on pakko mennä jonkun henkilön liikkeeseen opettelemaan juuri sen liikkeen toimintamallit. Hyödyttäis sillon, jos pääsis sinne töihin isona. Vaan tuskin pääsee. Suututtaa tämä.

Tehtävälistalla mm.
KOKO YRITYS

sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Isänpäiväviikonloppuloma


Kun pääsee kotiin ja voi rentoutua ja syödä oikeaa ruokaa (Puuron ja makaronin sijaan.)

kotikaupungin turistikohteet osa: toista tilaisuutta tuskin tulee
























Ei enää käytössä.

Vaikka he saivat verestää koulumuistojaan, niin mulle tää oli aika hurjaa. Luvan kanssa oltiin, minä, partasuu ja hänen neljä lukioystävää. Valoja tosin ei saatu huoneissa laittaa ulkopuolisen kansan mielenkiintoa herättämään. Yllätyksiä toisensa jälkeen. Sauna. ? Kapeat portaat ylös ylös hämyiseen huoneeseen.. odotetun luokkahuoneen tilalta.....
..mit? siis? .. miksi?  ?

Pieni ihminen jää ihmettelemään ihailunsa vallassa. Kaunis paikka ja historian aivan aisti, melkein fyysisesti omissa nahoissaan. Olosuhteet ehkä vaikuttivat asiaan myös. Pimeys ja *köh* pöly *köh* syleilivät meitä melkoisen intiimisti. Ja kyllä se minut sytyttikin! Nämä muistot eivät ihan hetkessä haalene. Vau. 
Terveisin se ärsyttävä turisti kameroineen muualta. Anteeksi anteeksi. ja ja kiitos.
 

torstai 8. lokakuuta 2015

Miss witch

Neiti noita.

Nää kuvat nyt ei oikein halunnu tehä oikeutta tälle kauluspaidalle. Mittatilaustyönä. Teki luokkalainen koulussa kurssilla.

Mun mielestä tää kauluspaita on alusta asti ollut neiti noita -paita. iHAn paras.

Arvostan.

keskiviikko 7. lokakuuta 2015

Lounatuuli

Muutaman noidan oon kysyny partasuulta ja sit kysyin isosiskolta, niin
se ehdotti tällaista:

"Sillä on pitkä sininen tukka
ja viikset auringonsäteistä
Sillä on hampaissaan kanelinkukka
ja siivet on pilvenhöyhentä"




"Lounatuuli tietää
että Kiinassa lohikäärmeitten on maa
Siellä lohikäärmeet tanssii polkkaa
ja nauraa ja narua hypätä saa"
 
Eli siis noita Lounatuuli.