sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Super tiivistys

Niin. Blogihan on listassa ensimmäisiä, joka jää pois, jos mieli sitä tarvitsee.
Ja viime aikoina. No on sitä tarvittu. 

Ehkei siitä sen enempää. Jos on kiinnostellut yhtään, mitä mulle kuuluupi, niin nyt miul on instagram! Oujee. Käykää sieltä tutkaamassa, niitä positiivisempia juttuja :)

(Oon vihdoin uskaltanut oikeasti kunnolla ammattilaisten kuultavaksi ja monenlaista ihmeellistä. Ja sairaslomia.)

 
Well. Yeah. This blog is one of the first things that I don't spend much time with if my mind needs to rest. Lately I've had it pretty rough.

But maybe I'm not going to go into detail. But if you've been interested what I've been up to, I now have instagram! Oh yeah. You're all welcome to visit there and see some of the more positive stuff that's been happening :)
 

keskiviikko 17. elokuuta 2016

Greenish outfits

Tosiaan. Isovelihän oli täysin sujut oman kameransa rikkoutumisen kanssa, koska se oli halpa kaupanpäällinen vuosien takaa. Eli ei se sitä koskaan käyttänyt tai yleensäkään tarvinnut. Isosiskon kameraa taas en voikaan ihan samanlailla käytellä. Täytyy siis edelleen turvautua omaan kännykkäkameraan pääasiassa.

For the record, my big brother didn't care about the fate of his camera because it was just a cheap freebie for some other purchase he had made in the faraway past. Basically he didn't need or use his camera ever at all. But in my big sister's camera I can't rely all too much so I'm using my mobile phone's camera mainly atm.

lauantai 13. elokuuta 2016

5 kiloa mansikkaa ja spontaanit mansikkakestit


Ihan perus. "Miten me ikinä syödään nää kahestaan? Hei joo kutsutaan pojat huomenna syömään! Ja eikös se serkku ja tyttöystävänsä asu myös ihan siinä lähellä?"

Saatiinpa mansikkaa vielä pakkaseenkin. Eivätkä nuo herkutkaan vielä loppuneet. Taitaa koko ruokalista koostua mansikoista tänään.

5 kilos of strawberries and a spontaneous strawberryfeast.

keskiviikko 10. elokuuta 2016

Home


♥ This scenery ♥ 
 
 Vielä ainakin koko syksyn asutaan kämppiksinä, isosisko ja minä. Tästä n. puolen kilometrin päästä on hyvä kävellä ja pyöräillä kouluun huomisesta lähtien. Helpotti rehellisesti sanottuna suurimman osan kaikesta stressistä saada tietoon tämän aikeet olla johonkin marraskuulle asti kämppiksenä. Kun asiansa ovat sillä tavoin järjestyneet. Nyt voidaankin asettaa persiemme mukavasti niille montuille, mitkä ne ovat jo tämän kahden vuoden aikana jättäneet näiden läppärien ääreen :D Tällä hetkellä oon puolittain ihan kesärentona sekä mini-mini kaaoksessa kaikenlaisista jännitteistä, että mitähän tämä viimeinen melkein puolivuotinen tuo. 
 
Ennen kaikkea on kuitenkin suorastaan huikean ihanaa tietää, että on vielä tämä syksy, huoleton tunnelmien ajanjakso luoda lämpimiä muistoja näissä jo rakkaiksi muuttuneissa nurkissa.

My roommate big sister could have moved to another city after studies but she didn't get in any of the schools she applied to so we still get to live here for the autumn.One of the best things for me now that the schools are starting tomorrow and it's just about half a kilometre there from here. Tons of stress fell off after I knew she'd stay here and we could keep this perfect apartment.
 

perjantai 5. elokuuta 2016

Wednesday's flowery aesthetic

Oon päässy lainailemaan isosiskon kameraa.
I've gotten to borrow my big sister's camera.

Ja äitin vaaleanpunaisia sekä kukkakuviollisia (!) kumppareita.
And mom's pastel pink and flower patterned (!) rubber boots.

Ja tää taas on seurausta siitä, että viime aikoina oon tarttunu joka ainoaan inspiraatioon meikkailuissa, kun on vähänkin tilaisuutta tarjoutunut.

And this is the result from that Iately I've tried every single makeup inspiration that has popped into my mind whenever I've had even the slightest of chance.

torstai 4. elokuuta 2016

Kaatosade

   Downpour  


..ehti men ohi ennen kuin savusaunaan päästiin.  
..was already over when we got to the smoke sauna.  
  
  


Mutta ei se mitään. Savusaunominen on joka tapauksessa aina ihanaa.
(Mä toivoin jo uutta savusaunomista syksylle.)
 
But I'm not saddened by it. Loved going to the smoke sauna a ton anyway. 
(I made a wish to mom that maybe we could come to the smoke sauna in autumn.)
 

sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Grill party with best bunch


Ihania ystäviä, sisaruksia ja hyvää ruokaa keskiviikkona.
Friends, siblings and good food on Wednesday. 


Nautiskeltiin kesäauringosta pihalla hurjan paljon. Mustakeltaraidallisten kaverien parveilusta vähemmän.  
 
Kaiken jutustelun ja tohinan, tulevaisuudesta pohtimisen seassa muistui mieleen ettei tää jatku loputtomiin. Tuntuu siltä, että joskus haluais elää ihan vielä vaikka vain pikkuisen hitaammin. Näitä kesäpäiviä on niin vähissä, niin niin

vähän lomaa jäljellä. Mä en oo valmis koulua varten.
Onneksi vielä ensi viikoksi kotiin sinne luonnon (ja äitin) helmoihin nauttimaan lisää hyvästä ruoasta ja seurasta. Ja luvatuista sateista. (Ehkä sittenkin pääsen kaatosateessa savusaunomaan. Voi kunpa <3)

Soon summer is over and I'm not quite ready for school yet. Luckily we'll be going to mom and dad's for the next week to the middle of nature. To enjoy some more good food and company. And rainy weather. (Hopefully I'll get to go to smoke sauna when there's a downpour. It's one of the best feelings ever, one of my favourites <3)

lauantai 30. heinäkuuta 2016

Yhteenveto

 Keijujen kuninkaalle menetetyistä lapsista vielä


(Vikan näytöksen iltana.)
 

Niin monenlaisen ammattilaisen ja taitajan yhdessä luoma kokonaisuus. Nää on vain pieniä palasia ilman näyttelijöitä erillisinä taideteoksina.

 
Moni liikuttunut itkusilmin sieltä näytöksen jälkeen siirtyi vessaan kyyneliä kuivaamaan. Niin monenlaista hyä palautetta. 
 
Tää ei pelkästään koskettanut vaan toi esille nuorten omat tarinat, oman äänen, vakuuttavasti ja mieleenpainuvasti. Ohjaaja käsikirjoittaja n. 30 vuoden kokemuksella opettajana sekä taidekasvattajana kyi selvästi ymmärtävän aiheen syvyyden. 
 
( Neljän minuutin kohdalta alkaa ken kiinnostuu tämänkin katsomaan.)
 
En tiedä miten hyvin sen osaan vakuuttaa, koska itse katsoin tuota näytöstä myös ihan näytelmän ja taiteen näkökulmasta. Kokonaisuus oli kaikin puolin muutoinkin mieletön. Mutta aivan varma mä olen siitä, että tää ainakin herätti katsojiaan ajattelemaan ja oli ennen kaikkea tärkeä aihe tuoda esille. Ja se miten karkeasti uskallettiin ahdistavia asioita esittää. "Kylkiluut narisevat, kun ne puristaa mut pienimpään mahdolliseen kokoon." Oli omasta mielestä äärimmäisen onnistuneesti yhdistetty näytelmäkulku monipuolisen näyttävään lavataiteeseen ja mieltä ravistelevaan äänimaailmaan, ytimessään nuorten paha olo. Ei vaan pelkästään pitäisi sivusta seurata, vaan jakaa kaikkialle, miten voitaisiin lisätä ymmärrystä ja oppia mielenterveysongelmien moninaisesta oireilusta.

Kyllä! Tämä näytelmä toimi juuri sinä ymmärryksen opettajana lähtemättömän vaikuttavasti sekä muistettavasti.

(Ja kattokaa nyt muakin, vieläkin kuohuksissa omasta mitättömästä osallistumisesta.
 Onneksi lähdin mukaan.)

torstai 28. heinäkuuta 2016

torstai 14. heinäkuuta 2016

Ensi-ilta


Koko odotuksen ajan kurkitaan kulisseista, hiirenhiljaa kuunnellaan jokaista sanaa, jokaista repliikkiä ja laulua. En halua menettää hetkeäkään "Mitähän katsojien mielissä liikkuu juuri nyt? Oi, nyt tulee se ihana kohta ja pian se toinen. " Muistetaan sanoja samalla ulkoa. Jännitetään suurella tunteella ja sitten ollaan yhtäkkiä lavalla.
  
Ja sitten se on jo ohi.

 Ukkonen ja sade ryskäsi jostain kattoikkunan takaa. Ainoa valonlähde jo muutenkin aavemaisen elottomassa takahuoneessa. Pysähtyneeltä tuntunut tila.



Ja mä olin valikoinu itselleni ensi-iltasukatkin. Vieläkin on yksityiskohtia muisti tulvillaan. Mä olen samalla helpottunut ja rakastunut. Tähän tunnetilojen kirjoon. Ja helpottunut siitä, kun se on ohi. Ei enää pitkälti. Kolme näytöstä itsellä jäljellä ja se on kokonaan ohi.



Mä en ehkä saa tästä tarpeekseni.

lauantai 9. heinäkuuta 2016

Puppet show


Vauuu, yksvuotiset siis vietettiin kuun alussa. Mä alan vakavasti harkita, että hankin jonkun kunnollisen kameran joka ei hajoa siihen, että akku loppuu. Olishan se ollut kiva taltioida nuo synttärit vähän paremmin.



Mutta niin, tulin suosittelemaan nukketeatteriesitystä. ---> Keijujen kuninkaalle menetetyt lapset

Oon siellä ihan kyynelsilmin harjotuksissa ollu.
Tarkoittaen, että mutkin pääsee siellä mukana näkemään! Ihan vapaaehtoisia sinne pyydettiin, mutta silti että saa olla mukana. Tää on jotain niin vaikuttavaa että mun sanat loppuu kesken. Että yhdenkin näyttelijän piti käydä suihkussa välissä voidakseen jatkaa. Mä vaan oikeasti ihailen miten traagisen kauniin koskettavan näyttävän tärkeäaiheisen upeaa. Saada olla ammattilaisten joukossa siellä joo huhhuh, kukapa ois uskonu näkevänsä tämmösen päivän, että minä pääsen ja vielä osallistun innosta ja onnesta soikeana..... Tänä päivänä sanon, että todellakin!
 (Jännittämisten jälkeen uskalsin kysyä pääsiskö tämmöinenkin.)


 (Aika herkkujakin on tarjoiltu harjotuksissa.)

Muistelen, että tiistai 19.7. olis toi 10e näytös varta vasten nuorille tarkoitettu, koska kaikilla nuorilla ei todellakaan oo varaa maksaa 20e lippua.

Eli suosittelen! Näille seuduin pääseville tokikin.
(Kuvissa eräs meikki-inspiraation toteutus ihan muuten vaan.)

In this post I'm recommending an unbelievable puppet show in which I got a once in a lifetime chance to participate in. I'm one of six volunteers so no big role but still this has got to be one of the most amazing things so far in my life. To get to be alongside the professionals. It truly is unbelievable. Oh and the makeup in these photos is just one of my own inspirations I had one day.