lauantai 25. kesäkuuta 2016

Elämä on juhla?












 Kaikkia eri äkkilähtöjä puistoihin. Aurinko polttelee ja jossain ajatusten perällä mietin, että ollaan jotain aika pientä. Pieniä hetkiä meihin aurinko piirtelee ja jättää ne ärheiksi muistoiksi iholle. 
Juhlistetaan sydämien pohjista. Niitä pienien hetkien kokonaisuuksia, joista koostutaan. Ja vaikka. Mun mielestä meidän pienien elämien pienet päätökset on vastuussa paljosta, vastuun kantaminen valuu harteilta aika helposti. Ehkä viemäriin tai pienempien harteiden kannettavaksi. Nostetaan vielä yhdet maljat!

 Auringon kuumuus poskilla tuntuu.

 Jopa pahalta.

Se muistuttaa lämpenevistä

kesistä
ja päätöksistä.
Niistä, joista koostutaan ja joilla tulevaisuutta rakennetaan.


 

perjantai 3. kesäkuuta 2016

Valmistujaispäivä



 Nyt sulla on jo toinen ammatti. Onnea <3





Olipa poikkeuksellinen juhla tää sisarusten kaa hengailu. (Vertaa isot sukujuhlat.) Ja tädin tarjoamat kuohari JA samppanja ravintolassa.
Ja toreilla kiertelyä satamassa, jätskiä, terassilla virkistystä, puistossa istuskelua...

Lyhyesti sanottuna siis tavallinen kesäpäivä, mutta vaan kertaa kolme. Ihan pikkuisen vähän hienompana kuin tavallisesti.

Voi yksinkertaisesta sanoa, että oli se vaan aika täydellinen poikkeuksellinen juhla.



torstai 2. kesäkuuta 2016

Mielen kuvioita



 
Palasin alkuaikoina keksityn nimen muunnelmaan. Se tuntuu kyllä nyt vaan ihan just oikealta. Mun keväisiin auringonnousuihin osuvat itsetutkiskelut ja ne kaksi elämäni isompaa murrosta. Mun mielestä mikään tässä ei oo ollut sattumaa. Että kiihdytän vauhtia, vaikka kompuroiden, kun varjoista löytää tielleen taas. Ja itsensä.

Hirveän kiihkeästi mä aina haluan, mutta en ihan syyttäkään ja silloin kun tuntuu että mä jaksan, pystyn ja onnistun, niin on ihan huikeaa olla, -- olla jossain oikealla hetkellä! tai paikassa! josta voi lähteä ihan mihin haluaa. Pystyä olemaan kaikkea, maalaamaan itsensä, jos ihan vaan päättää, vaikka jokaiseen mielihaluun. Mitään ei muutu, ei todella, mutta. Sielunmaisemat. Ei ne oo ihan yhdestä väristä ja puusta. Muotoutuneet ihan kaikilla kokemuksilla sellaisiksi rönsyiksi, että sinne haluaa vaeltamaan aina uudestaan, rakentamaan mielen koukeroita kauemmas, ääriä määrittelemättä. Löydän aina kohdan tai palan, joka sopii rakastamaan. Tulisesti ja totisesti.
Tänään se on keltainen.

Niin.



(sellainen pyyntö ois kyllä, että. sydän jooko, pienemmällä liekillä)