lauantai 25. kesäkuuta 2016

Life's a celebration?













 Kaikkia eri äkkilähtöjä puistoihin. Aurinko polttelee ja jossain ajatusten perällä mietin, että ollaan jotain aika pientä. Pieniä hetkiä meihin aurinko piirtelee ja jättää ne ärheiksi muistoiksi iholle. 
Juhlistetaan sydämien pohjista. Niitä pienien hetkien kokonaisuuksia, joista koostutaan. Ja vaikka. Mun mielestä meidän pienien elämien pienet päätökset on vastuussa paljosta, vastuun kantaminen valuu harteilta aika helposti. Ehkä viemäriin tai pienempien harteiden kannettavaksi. Nostetaan vielä yhdet maljat, nostetaan ne aivan hiton korkealle. Auringon kuumuuden puna poskilla tuntuu. Vähän kierolta. Se muistuttaa lämpenevistä
talvista
ja päätöksistä.
Niistä, joista koostutaan ja joilla tulevaisuutta rakennetaan.


All the different sudden picnics to parks. The sun burns and somewhere in the back of my head I think that we're something pretty small. Small moments the sun draws on us and leaves as aching memories on our skin.
Let's celebrate from the bottoms of our hearts. Those small moments that composes us as the entiretys that we are. And even though. I think the small choices of our small lives are responsible for a lot, taking responsibility streams away from our shoulders. Maybe into a sewer or on someones smaller shoulders. So let's raise another toast, let's raise it so f*cking high. The redness on my cheeks made by the heat of the sun, it feels. A bit twisted. It reminds me of the all the time warmer
winters
and the choices.
Choices that we're composed of and with which we build the future.
 

perjantai 24. kesäkuuta 2016

catching days

 Mutta ehkei ihan sellaset myrskyt, kun on oikeasti vaarallista.
 But not the kinds of storms that are actually dangerous.

(onneksi ei täällä)
(luckily not here)


Asetuin lillasysterin (valoisimman) huoneen lattialle ja hurmaantuneena kuulostelin ulkoa kuuluvaa kohinaa.en sitten kyllä tosin piirrellyt vaan hurmuilin lattialla musiikkien tahtiin laulaen ja kun sähkötkään ei katkenneet niin katottiin sarjaa. Vaikka sen piti lukea pääsykokeisiin.
I enjoyed the noise of the rain on the floor of my little sisters room. The lights didn't go off so we watched a series and had bunches of fits of laughter.

Ja oli katkeamispisteessä naurua, vatsalihakset kipeinä, kun repeää uudestaan kesken äänettömän nauramisen. (<3)











Etupenkillä tilaa omaksi pieneksi valtakunnaksi. Tunnelmia, hetkiä, ajatuksia. Katoavien hetkien taltioimista. Haaveilullista hurinaa metallisen kuoren etuoikeassa osasessa, irrallaan muusta maailmasta.

On the front seat I had room for a small kingdom of my own. Feelings, thoughts, saving passing moments in photos. Spacing out on the right front side of a metal shell completely out of touch of the world for the moment.


keskiviikko 8. kesäkuuta 2016

Uuden alku

Nyt kun kesälomalle päästiin.
Now that we are on summer vacation.
 



Mä päätin tulla kotiin pesemään mattoja.

Tosi kova kesämyrsky olis tulossa tänään <3 Sähköt poikki ja sitä rataa <3 (Sydämet ei oo sarkastisia.
Myrskyt. on. rakkautta.)

I decided to come home to wash carpets.

A really huge storm is supposed to come today <3 Electricity will be cut off as usual <3 (These hearts aren't sarcastic.
Storms. are. love.)

perjantai 3. kesäkuuta 2016

Some photos of a graduation day



 Nonnih. Nyt sulla on jo toinen ammatti. (Ja mä saan vielä jatkaa koulun tehokoneiden käyttöä hähää.) Onnea onnea onnea onnea <3

Welp. Now you have a second profession. (And I get to use the power machines of our school stillfor the autumn yeah.) Congratulations congratulations congratulations <3






Olipa poikkeuksellinen juhla tää sisarusten kaa hengailu. (Vertaa isot sukujuhlat.) Ja tätin tarjoamat kuohari JA samppanja ravintolassa.
 No nyt on taas koettu jotain ihan kokonaan uutta. Oli aikasta ihanaa.

Was pretty exceptional celebration this hanging out with siblings. (Compare to the usual big family celebration.) And the sparkling wine AND champange our aunt paid for us at a restaurant.
 Now I've yet again experienced something completely new. Was pretty awesome day.



torstai 2. kesäkuuta 2016

Mielen kuvioita



 
Palasin alkuaikoina keksityn nimen muunnelmaan. Se tuntuu kyllä nyt vaan ihan just oikealta. Mun keväisiin auringonnousuihin osuvat itsetutkiskelut ja ne tasan kaksi elämäni isoa murrosta. Mun mielestä mikään tässä ei oo ollut sattumaa. Että kiihdytän vauhtia, vaikka kompuroiden, kun varjoista löytää tielleen taas. Ja itsensä.

Hirveän kiihkeästi mä aina haluan, haluan haluan, mutta en ihan syyttäkään ja silloin kun tuntuu että mä jaksan, mä pystyn, mä onnistun, niin on ihan huikeaa olla, -- olla jossain oikealla hetkellä! tai paikassa! josta voi lähteä ihan mihin haluaa. Pystyä olemaan kaikkea, maalaamaan itsensä, jos ihan vaan päättää, vaikka jokaiseen mielihaluun. Mitään ei muutu ei todella, mutta. Sielunmaisemat. Ei ne oo ihan yhdestä väristä ja puusta. Muotoutuneet ihan kaikilla kokemuksilla sellaisiksi rönsyiksi, että sinne haluaa vaeltamaan aina uudestaan, rakentamaan mielen koukeroita kauemmas, ääriä määrittelemättä. Löydän aina kohdan tai palan, joka sopii rakastamaan. Tulisesti ja totisesti.
Tänään se on keltainen.

Niin.



(sellainen pyyntö ois kyllä, että. sydän jooko, pienemmällä liekillä)