kesä kyllä ja kyllä ei

Mua ahistaa vuosi vuodelta enemmän. Mä en ihan kauhean paljon haluais puhua siitä, kun se tuntuu ihan liian pahalta. Niin hirveän pahalta.

 Enkä oikein puhu myöskään siitä huolesta johtuen, että pelkään laukasevani jonkun toisen ahistuksen ja masennuksen aiheeseen liittyen. 

Mutta ilmastonmuutosmasennus on vakava asia. Helposti perustellusti. Siksi se onkin niin hiton vaikeaa ja ehkäpä myös ihan vaan kummallista tasapainoilla sillä trapetsillä, että kyllähän ne faktat on muistettava pitää mielessä. Ihan silleen päivittäisistä elämänpäätöksistä lähtien. Ja samalla kuitenkin pitää pystyä myös elämään sen kaiken tiedon taakan alla. Onneksi mulla itsellä on just nyt niin hyvin mielialalääkityt aivot, että pystyy olemaan huomio kaikenlaisessa hyvässä ja ihanassa mitä mun elämässä on. Ja vaikka tiedän hyvin, että joku toinen tuolla jossain ei ole yhtä onnekkaassa asemassa ajattelemaan kuten minä, yhtä naiivisti, niin on se silti sanomisen arvoista.

Että elämä on ihanaa. Ja sen elämän puolesta on suuri etuoikeus taistella. Ja kannattaa myös kunnioittaen kantaa ajatuksissa sitä elämän kiertokulun mahdollistavaa planeettaa. Pallon möhkälettä meidän jalkojen alla. Optimaalisella sijainnilla aurinkoon nähden kiertämässä yötä päiväksi ja päivää yöksi. Joten elä ylpeänä niiden aatteiden takana, jotka haluavat puolustaa tätä ainoaa asuinsijaintia koko universumissa.

 Minkä jälkeen sitten ihan vaan voisit koittaa nauttia niistä ihanista kesäpäivistä tavallisten ihmisten tapaan myös.

 hkk

Vähän.

 Välillä.

Välissä.

Ja niin nautinkin! Syönyt jätskiä paljon paljon. Käynyt terasseilla. paljon. Ja varmaan joka päivä tässä oon ollu menossa satamaan viltille piirtelemään, kuuntelemaan musiikkia, syömään milloin mitäkin herkkua ja ottamaan aurinkoa. Hyvin aurinkorasvattuna. 

        asdasd

Suosittelen.

fyjg

 Niille siis joilla ei ole sitä kesämasennusta. Kesää vihaaville sitten taas suosittelen että. Jätskiä saa kaupasta. Oikein hyvin. Nostaa mielialaa. Kyllä se kesä tästä lipuu hiljalleen taas syksyyn. Lupaan. 

 Siis. adkjröojagdhåäioj Oi ihana syksy<3 Mulla on jo halloweenia varten suunnitelmia. ...

Nii-in. Otanpa sitten seuraavaksi jätskiä ja unohdan tämän hetken ja tulevaisuuden Sleeping at lastia kuunnellen. Myös kohtapuoliin vois ehkäpä sinne sataman iltapäiväaurinkoon. ♡

 (Niin ja btw. Kannattaa mielestäni lukea ne sanatkin, jotka tuolla videon boksissa on mukana.

♫♪♫♪ ► ► ► Sleeping at last - Slow and steady  ♫♪♫♪)

TammiKu(vaa)uta

Talviturkin slam dunk koriin nimeltä spontaani-kaatosade-uintireissu-pikkusiskon-ja-äitin-kanssa

Kuumaan suihkuun oli jonoa.

"Mitä sä teet?" pikkusisko verhon takaa

"Ai minä vai? oho" kysyin samalla kun avasin silmät.

 Jotkut ylimääräiset jalat siinä huljutteli suihkussa.

 "Eiku äiti."

Samalla jalkoja roiskutellen "Täytyyhän ne hiekat kuitenki pois jaloista pestä." vastasi keskusteluun mamma.

..Jaha. Noh. Mikäpä siinä, ole hyvä vaan :D

 Tänään siis käytiin uimassa ihan vaan, kun teki mieli. Vaikka siellä olikin ihmisillä pitkät housut ja sadetakit päällänsä. ..Niin että.
.
.

Kesää vaan teillekin. Randomit vastaantulijat.

Ja me uitiin oikein kunnolla. Sillä tavalla, että siihen kylmyyteen ehti tottumaan ja sukeltelusta tuli korviin pieni särky. Ja koettiin se kaatosadekin, jonka ropina kuului vedenpinnan alle asti. Juteltiin naurun välissä, että joo kyllä. Tämä on ihan oikeasti hauskaa. Tai pikkusiskolle siis. Minulle se oli alusta asti, minkä takia siellä viivyttiinkin. Seurauksena oli ihan hyvä tärinä siinä vaiheessa kun oltiin viimein lähdössä. 

Kotona kaiken päätteeksi takkatulen ääreen lämmittelemään muhkeassa viltissä. Suoraan suihkusta raikkaana... Ja huulet sinisenä.. .

..Ihan pikkuisen sormet vielä kankeina.

.
.
.

Niin. Sanoinko jo, että oli jonoa kuumaan suihkuun? :D 

(Suihkun luovutus seuraavalle tapahtui ihan yhteisymmärryksessä kylläkin. Yhtä kylmä sillä pikkusiskolla oli ja koska suihku jätti vielä kylmäksi keksittiin se takkatulikin sitten vielä. Win-win ☆)

  ❀ ❀ ❀

pois mielen päältä

 

Käykö kellekään muulle koskaan niin, että ei osaa ihan aina kommentoida netissä tai sosiaalisessa mediassa yhtään normaalin ihmisen tavoin. Sitten laittaa kaiken painoarvon niiden hymiöiden varaan, joita on itelle niin kamalan vaikea ja pelottava käyttää, että joskus yksikin sydän saa pistelemään jännityksestä. Mutta uskoo sen välittävän tarpeeksi kuitenkin, kun on uskaltanut laittaa niin monta hymiötä, mutta sitten kun lukee jälkeenpäin oman kommentin niin se onkin ihan kuiva tai jopa töykeän kuuloinen. 

Koska Same.

 

(Kyllä mulla on ihan pikkusen ihanat kissat. ^ Pus pus pus velipoika<3 )

EHKä mä oon vaan turhan ylianalysaattori. Ehkä.

Ja sitten asiaasta kukkaruukkuun. Mulla ois niin paljon kirjotettavaa ja kuvia jaettavaksi hnnngh. Seuraavaksi ohjelmassa: minun kissat ja ulkoilma.

  Näillä on ihan pikkusen eri kiinnostuksen piirit ulkoillessa. Iso-rotalle naapurusto on aina tosi kiva, kaikkialla on käytävä ja kaikki on nähtävä uudelleen ja uudelleen. Ja sitten on Metsä! Valtava, tutkimaton, kiinnostava ja ihmeellinen täynnä elämää oleva maailma! Tuoksuja ja ääniä ja polkuja loputtomiin.

Oi vau.

 Kun taas pikku rotan kanssa hiivitään. Naapurien Ovien Takana.

"Tuh-tuh-tuh-tuh-tuh-tuh-tuh... täällä haisee.......


Naapuri!"

Ja itellä joka kerta sydän pamppaillen, että jos naapuri nyt avaa oven, nii kissa lähtee lentämällä karkuun.

 

 Nyyh, ihana naapurien ovi jää taakse.

 Ei mulla muuta. Aloitetaan vaikka näistä. Häntäheikkien esittelyä ja eilinen kuontalon muutos päänajeluna. 

 JA loppuun vielä: Vaikka aina ei tarvitse olla päätä eikä häntää.
Piste.