5 Halloweenkuukauden loputkin asut ja meikit

 

Vikana halloweenkuukauden "pukeudun joka päivä jonkinlailla halloweenin teemaisesti" -viikkona olin siis:

1 Vampyyri/merirosvo?  2 Jonninmoinen goottineito 

Ja kuukauden loppuhuipennuksina: 

3 Kaunotar (<- pääkuvaajana päivä) ja 4 Hirviö (<- Halloweenin avoimet ovet päivä!)

JA bonus oman porukan halloween bileistä:

5 Vampyyri/lepakko?

Kuvat ei ehkä ihan tee kunniaa näille asukokonaisuuksille tai meikeille, mutta onpahan ainakin itelle ollut inspiroivaa tekemistä tämä kaikki kuitenkin. Ja siis, olisi kyllä ollut joitain kuvia asusta hirviö ihan oikein kunnon laitteilla otettuna, mutta unohdin ottaa mukaan muistitikulla, joten. Ehkä vielä jotain kuvia sieltä avoimet ovet -tapahtumasta joku päivä.

Ehkä. Ja siis lähinnä itsestä. Ne pari. 

Vaikka tottakai sieltä kuvipajan instagramistakin näkee joitain kuvia, jos kiinnostaa yleisfiilikset halloweenin avoimista ovista. Itse olin siellä kasvomaalauksia tekemässä ja siis.. oli kyllä vaan melekonen tapahtuma. Ja kehujakin saatiin siitä miten oltiin meidän studio järkätty. Mistä muuten pitäis tulla se time-lapse videokin. Joo.

Että tuota. En nyt tuon kauniimmin osaa kirjoittaa, mutta aivan mahtava päivä kuitenkin! :D (Kaiken sen meidän valmistautumisen jälkeen tottaKAI se oli mahtava. Paras.)

_NYT_ ne ihan oikeat kuvaukset (Kuvausviikko osa 3)

(Täällä muuten Osa 1 ja Osa 2)

Eli siis minun roolini tosiaan oli neljäntenä (30.10.) kuvauspäivänä:

Pääkuvaaja 

Jep. Yleisapulaisesta nousu aika äkkiä sellaiseen aikas melko tärkeeseen virkaan kuin ykköskameran kanssa sählää.. Kuvaajaksi. Eli tuliko nyt varmasti selväksi, että pääkuvaajaksi.

Ja näin se kuvauspäivä suurin piirtein menee. Pääkuvaajan näkökulmasta (parhaimman muistini mukaan):

Kameran ja kaikkien kameratarvikkeiden pakkaaminen tehdään ajoissa ja listalta tarkistetaan jo päivää ennen ja sitten vielä ennen kuvauspaikkaan siirtymistä, että mitään ei puutu. Mukaan lukien kuvausrekvisiittaa, jos sellaiselle on tarvetta.

Tarkistettava lista näyttää suurin piirtein tältä:

- kamera
- linssi
- varalinssi
- linssinsuojukset
- täyteen ladattuja akkuja sekä kameralle että monitorille
- akunlatureita molemmanlaisille akuille
- monitori
- monitorin kameraan kiinnityspiuha
- kamerajalusta
- se vekotin, joka kiinnitetään kameraan, jonka avulla kamera kiinnitetään jalustaan (unohdin mikä :D)
- verkkovirtapiuha
- mikki
- kolikko (Kyllä, rahaa :D) (..Voi sitte vaikka. Lahjoa jotai sivullisia mukaan taustalle tai jotain.)

  (....No EI vaan. Sillä kolikolla käännellään ruuveja.)
- ainiin ja se yksi vekotin, joka kiinnitetään kameraan, (joka yhdistetään kameran objektiiviin sellaisella välikappaleella, joka on sellainen muovirinkula) minkä avulla kuvaa on helpompi tarkentaa kun käsi yltää vähän paremmin siihen viereen :D
- ulkoinen kiintolevy
- kiintolevyn kameraan kiinnityskehikkojuttu tai joku sellane

   ja
- jatkoroikka
- (sekä kuvausrekvisiitta)
 

Ja varmaan oli vielä muutakin, mutta. Parhaimman muistini mukaan.
Niin ja tämä kaikki melkolailla kertaa kaksi, koska kaikissa kuvauksissa käytettiin kahta kameraa ja sitten vielä tietenkin pitää pakata myös mukaan se sellainen tosi iso mikki sekä sen tarvikkeet.

Joihin kuuluu siis mm. tuo kaunis karvareuhka. Se kääritään mikin päälle kohinasuojaksi. Nuttu siis. Tai siis Nutuksi se ainakin nimettiin. :D (Ei harmainta aavistustakaan enää, mikä sen oikea nimitys oli, mutta Nuttu se nyt on. Eli että päästäkää vaan kerholaiset hommiin ja saatte varmasti ihan ammattilaisia, joilla on ammattitermistökin hallussa ja silleen :D)

 Niin ja vielä gimbaali! Pakataan mukaan.

Ja sitten kun kamerakalusto on koossa, kaikki kameralaukut ja -reput ja jalustat otetaan kantoon (Joo saatiin kyllä kantaa, kun kuvauspaikka poikkeuksellisesti tällä kertaa ihan muualla. Tai minä en joutunut kuin vasta paluumatkalla, mutta joillain toisilla oli käsilihastreeniä :D) ja siirrytään sinne, missä olisi tarkoitus tehdä sitä.... Sitä niin. Niin mitä pääkuvaajan pitääkään tehdä? No siis pääkuvaajan pitää....

Painaa nappia. Sitten kun ohjaaja huutaa, että KÄY. Ja painaa sitä sitten uudelleen, kun ohjaaja sanoo vaikkapa että hyvä kiitos...... :D :D :D  

  .

(Kamera EI ollut tälleen metrin päässä kuvattavista. ^ Ihan tiedoksi vaan: oli taukoa.)

 ...

No EI oikeasti, oli se kuvaajan homma vähän muutakin kuin yhden sormen koukistamista. :D....
..........
Eli siis, jos nyt aletaan oikeasti miettimään yleensäkin tuota ihan koko kuvaamistapahtumaa, niin saa siinä tehdä vaikka ja mitä. Laitettiin tietty ensiksi kamera kaikkine ylemmän listan härpäkkeineen tai härpäkkeiden avuin kasaan ja sitten kanniskeltiin sitä koko (minun pienen elämän varmaan kaikkein kalleinta, mitä koskaan olen käsissäni pitänyt) laitepiuhayhdistelmää (eikä se ihan kevytkään ole) ympäriinsä aina mihin ohjaaja pyysi. Kertaa kaksi. Minun tarvitsi keskittyä vain ykköskameraan että second unit kameratyyppi hoiti kakkoskameran jutut. Mutta kahden kameran kanssa heiluttiin. Avustajat mukana.

Ja kuvaajillahan on sen verran vastuuta, että täytyy katsoa ja säätää kuvakulma sekä -koko ja tarkistaa kameran kaikki asetukset: valot, valkotasapainot, mikrofonien äänitysvolyymien tasot, kuvan tarkkuus. Ja muuta teknillistä, mitä en oikein vieläkään oppinut. Sitten kuvaamisen aikana pysyy tarkkana seuraamassa ettei mikki heilu kuvassa ("Puomi!") ja jos vaikka pitää saada panorointi niin sellainen sitten myös tehdään. Noin niin kuin muunmuassa. Eli yksinkertaisesti sanottuna: kuvaajat varmistavat, että syntyy ohjaajan haluaman mukaista lopputulosta. (Oli tässäkin avustusta, että ei sentään oman mielen mukaan päästy säveltämään :D)

 

Sitten vielä puomittaja/äänittäjä kokoaa sen sellaisen tosi ison mikin ja kiinnittää ykköskameraan pitkällä pitkällä piuhalla ja kun kaikki jutut on koossa ja varmistettu ohjaajan kanssa, että nyt on hyvät kuvausasetelmat, niin ohjaaja huutelee käskyt ja aletaan kuvaamaan.

"Kaikki valmiina? Kuvattavat? (Jep!) Kamera yksi, kamera kaksi? (Joo.) (Kyllä!) Ääni? KÄY" 

Ja niin vaan pitäisi alkaa syntyä videomateriaalia. 

...

....Eli toisin sanoen: Porukka vaan tuijottaa silmät liimattuina, miten toimittaja sekä muut kuvattavat siellä kameran edessä esiintyy ja puhuu. Ja luonnollisesti tietty, saattaa mokaillakin. Eli sitä videomateriaaliahan saadaan sitten myös kuvata. Hiljaisuudessa arvostelem... Ei vaan siis myötäeläen. Kun se kameran edessä oleminen saattaa silleen vaan jännitys-naurattaa, että tarttuu toisiinkin :D Mistä siis syntyy sellainen rennompi ja vapautuneempi ilmapiiri, mikä siis ehdottomasti kuuluu asiaan.
                    
Ja yksikin kohtaus saatetaan joutua ottamaan.. no. ainakin nääääääääin monta kertaa. (Joo ei ole mitään lukua, toiset kohtaukset otettiin kerralla, toiset.. vähän useammalla otolla :D) Tulee niin-niin monta kertaa painettua sitä rec-nappia kunnes tuntuu siltä, että ollaan saatu SE onnistunut otos. Tai otoksiin materiaalia, joista editoida hyvä lopullinen versio. Ja sitä enemmän materiaalia, mitä enemmän kuvauskohde tai -kohteet siinä sitten ottaa tilaa sille rentoutumiselle. Ja sanon tähän vielä varulta uudelleen: ihan oikein se myös on rentoutua kunnolla, että tulee sitä luonnollista esiintymistä. Hauska seurata, miten itse kukin sen kameralle esiintymisen ottaa haltuun. 

Ja niin vaan sitten, vaikka päivän päätteeksi tuntuisi että periaatteessa on vain koukistellut sitä yhtä sormea, niin väsymyksestä voi päätellä, että oikeasti onkin tehty ihan hitosti hommia. Että kyllä tässä ollaan oikeasti oltu ahkerina. Tunteja vievän kameroiden kanssa säätämisen - ja kyllä - joskus sähläämisenkin (:D Saattaa esim tulla video vahingossa hidastettuna. Esim.) jälkeen kaikki kamat puretaan ja pakataan ja sitten ne vielä kannetaan takaisinkin sinne omille paikoille. Ihan sinne kameravarastoon asti. Huh.

Mutta hauskaa ja mielenkiintoista oli! Että kyllä, panEroisin uudelleen tämän tiimin kanssa. Jep.

(Asiasta tietämättömille: sana oli siis panorointi eikä panerointi ja se tarkoittaa sellaista kuvausliikettä, kun kameraa käännetään vaakatasossa akselinsa ympäri. :D

Että ei täällä kameroita jauhoihin pyöritellä.)

 Niin ja vielä! Gimbaali on sitten tällainen. Vakautinhäkkyrä, johon videokameran myöskin voi kiinnittää ja kuvata sitten sen avulla ilmankin jalustaa. Käsissä esim kantaen.

Se on tuossa keskellä kuvaa. Tuon järjestelmäkameran oikealla puolen.

Just se.

Näyttääkö vakaalta vekottimelta? 

Juu.

Ei minustakaan.

(Tuohon sitten se ainakin TuhatKymmenenToistaSataaTuhatta euroa maksava videointilaitos heilumaan.
Että luojan kiitos olin "vain" (:D) Pääkuvaaja enkä vastuussa tuosta.

Kakkoskuvaajan heiniä nimittäin.)

Ne _Oikeat_ kuvaukset (Kuvausviikko osa 2)

Heti seuraavana päivänä näistä tapahtumista (<-- osa 1) valmentaja pyysi, että "Kun sä kirjoitat sitä blogiakin, että jos haluaisit kirjottaa näistä kuvauksista jotain. Ei mikään pakko tietenkään, mutta jos haluat laittaa jotain ylös vähän tästä kaikesta, niin se ois tosi hieno juttu." (<-- Pyynnön sisältö jotakuinkin.)

Noh. Se on kyllä nyt niin että. Ei tarvitse edes pyytää! Löytyy jo alustava tekstikin! Tottakai mä haluan! (Tai olin aikonutkin.) Oooh, tää on iso juttu. Kun oikein pyydetään. Pyydetään minua. Kirjoittamaan meidän hienon pajan hienoista jutuista ihan sinne omaan blogiin.

Ooh.

Vau.

Eli Sirjapa pitää nytten sitten silmät ja korvat oikein tosi auki, että luistaisi kirjoittaminen sitten kun sen aika tulee.

..

.

Ja se aika on siis nyt.
..

Eli siis seuraavaksi luvassa...

Kuvausviikon tunnelmia.

24.10. Kuvauspäivä numero 1: Startti-pajan kuvaukset

Minun roolini: kamera-assistentti

Niin no paitsi että.

"Tuo meidän valokuvaaja toimii sitten assarina, että sä voit olla sellanen yleisapulainen siellä seassa, jos joku vaan mitään tarvitsee." Koska aikataulu ja ekat kuvaukset -haasteet. Ei niin, että epäiltäisiin minun taitoja.

(Vaan hyvä hyvä kuitenkin, en mä ollut yhtään muutenkaan varma, mitä kamera-assistentin pitäisi tehdä muuta kuin koota kameroita ja noh, eilenhän mä viimeks. Ei se niin kummoista ole.)

Saan ihan rauhassa keskittyä siihen kirjoitusmateriaalin pohtimiseen.

Aikahyppy kuvauspäivän päättymiseen.

No eipä oikein tullut sitä kirjoitusmateriaalia. Neljän tunnin (:D) yöunilla ei varmaan aivot vaan toimi.

Joo.

Laitetaan sen syyksi.

(Tasan ne kaksi kuvaa jotka uskalsin ottaa silloin ekapäivänä :D Kun mulla on tällainen kämänen kännykkäkamera vaan.)

MUtta ainakin meillä oli ihan mahtavaa sivusta seuraavilla yleisapulaisillakin. Etenkin, kun päivän päätteeksi kuvattavat henkilöt molemmat sen verran jännittyneessä vireessä kameran edessä, että hersyvä naurukohtaus toisensa jälkeen vaan. Kun tässä on enää nää viimeiset otot, mutta nauraminen yltyy kuin oltaisiin parhaimmissakin juhlissa. Kaikkia huoneessa olevia naurattaa ja hymyilyttää mukana. Vähän saatoin myös kurkkia mitä niihin kameroille tulee, mutta enemmän kiinnosti se elävä tilanne siinä oikeasti silmien allakin. Että vaikken nyt mitään varsinaista ylös saanut, niin tosi hyvä aloitus kuvauksille siltikin. Paras mahdollinen oikeastaan, kun enää ei tämän jälkeen tarvitse miettiä onko nää kuvaushommat ihan niin vakavaa touhua vai ei.
..

..

28.10. Kuvauspäivä numero 2: Seinätön pajan kuvaukset

..
Minun roolini: ...Jälleen kerran yleinen apulainen :D (Vaikka niin, eihän se tietenkään minua haittaa, kun ei tarvitse stressata paljon mitään. Niin ja siis todellisuudessahan kaikille ei muutenkaan joka päivä riitä kummempia tehtäviä, että oli siellä aina milloin kukakin yleisavustajana. Useampana päivänä.)

"Hei me otettais nyt niinku kuvaa tästä koko tilasta, että täällä ei saa olla ketään ylimääräisiä että jos vaikka menisitte tuonne pimeeseen huoneeseen vieressä ettekä sitten edes kurki, kun lasioven läpi saattaisitte näkyä."

   Hahah.

..
   Okei.

Paitsi että.
Siellä pimeessä huoneessa ootellessa, samalla ajankuluksi selfieitä ottaen (kun on muuten kiva valaistus tässä ikkunan vieressä), tulee vaan juolahtaneeksi mieleen. Hmmm. Kuvamateriaalia kameroista kyllä onnistuin saamaan tuolla äsken ennen koko kuvausten alkamista, mutta mutta. Oiskohan mun pitäny olla seuraamassa sitä ihan itse tapahtumaa. Jos haluaa niinku. Sitä kirjoitusinspiraatioo. Tai silleen.
...

Nooo katotaan mitä toisissa kuvauslokaatioissa.

...

Katotaan kun toimittajana toimiva kirjoittaa kaikessa hiljaisuudessa läppärillä.

Kummallisia kuvakulmia siellä temppuillaan. Hmm. Pari lyhyttä puhetta kameralle. Hyvin näkyy sujuvan homma.

(...Ei varmaan haittaa, jos vähän piirrän tässä välissä. :D)

 
Seuraavaksi kuvattava kohtaus tapahtuu ulkona pakkasessa. Hyi en kyllä nyt yhtään pitempään pysty täällä värjöttelemään. Jospa mun ei ainakaan tätä niin tarvis tarkasti olla seuraamassa....... Okei hyvä päätös minä, äkkiä sisälle!

..... 
Ja seuraava kohtaus.
"Tarvittais jotain eloa tuonne taustalle, kun tosta lasi-ikkunaseinästä näkee läpi, että jos siellä toisella puolen ei ole yhtään ketään tai tapahdu mitään, niin aika tyhjältähän tää rakennus sitten tuntuisi. Jos voitte mennä esittämään, että hengaatte siellä." Lasi-ikkunaseinän toisella puolen. Minne ei kuvauksen tapahtumat kuulu. Eikä sitten saa katsoa kameroihin. 

(Tosi mielellään kyllä mentiin ettei siinä :D Mulla oli kiva asu-päivä, että toivottavasti näyn siinä videolla sitten, kun oishan se ihan hauskaa. Ollut mukana todistettavasti.)

Joo-o, joo-o, onhan näitä kuvauspäiviä vielä pari, jos nyt ei ihan aina onnistu olemaan tapahtumien keskipisteessä.

(Tai edes aina ollenkaan mukana :D)

29.10.Kuvauspäivä numero 3: Kuvi-pajan (Meidän!) kuvaukset

Minun roolini: .... Ei mikään

Tämän päivän kuvausten toimittajalla sattuu olemaan tauti aluillaan ja kurkku kipeänä. Tehdäänpä sittenkin time-lapse video siitä, kuinka valmistellaan meidän studio halloweenin avoimet ovet tapahtumaa varten. Eli siis tapahtuma, mitä varten ollaan valmistauduttu jo koko kuukausi. (Joskus aiemmin mainittu askarteleminen :D)

Hmmmm. Hyvä ratkaisu kerrassaan. Kyllä nyt ainakin varmuudella pääsen johonkin videolle mukaan ja silleen ihan muutenkin jännä ja hauska nähdä, mitä tästä sitten tulee syntymään. 

Ainiin se blogipostaus. 

30.10. Kuvauspäivä numero 4: Kisko-pajan kuvaukset

 

Minun roolini: 

...

PÄÄ-
...

KUVAAJA

.

.

.

  Hjuuuh.


Tästä on ehkä kirjoitettava erikseen.

Seuraavassa postauksessa.