lauantai 28. toukokuuta 2016

Kotona

 Mistä tietää, että sisko on tullut kotiin?



 Omuraisu. Perus.

Ja tuliaisissa mm. aivan hiton mauttomia viiksipillejä.
Ja koska mulla on taas elokuva/sarjaseuraa. (Tänäkin iltana.)
 Viime vkl:na jo palasi, että viikon tässä taas tuntenut toisen ihmisen läsnäolon. Jatkuvasti. Hyörimässä ja puhuen niitä näitä. (<3)
:D

Tavallaan onneks mua ei vielä ollenkaan osaa ahdistaa, että kesän jälkeen (ehkä) muutetaan erilleen. Mulla on ihan liian onnellista tällä hetkellä näin. Tapahtumaketjujen takia itse valmistun jouluksi, kun tämä lähtee toiseen kaupunkiin. Jos saa opiskelupaikan. Onkohan ilkeää toivoa, että kunpa ei kävisikään niin hyvin ja se ei pääsisi uuteen opinahjoon?
.
.
Joo-o. Täällä puhuu itsekäs paska. Meidän ihana koti, unelma-asunto ja se tuttuus ja turva, minkä saa vain siitä, että on niin läheinen kämppiksen kanssa kun se on öö jopa sun ihan oikea sisko. Alasti suihkusta viipottaen pitkin kämppää. Esim. myös ihan perus tässä osoitteessa.

torstai 26. toukokuuta 2016

Suunnitelma uusiin kahviloihin tutustuminen


näyttely: kulkuri ja kimono 

ja sitten yllätyksenä
tosi ihana pari esiintyi, voi hitto. että tykkäsin
akustinen kitara ja sointuva rohkea
kaunis ääni

En mä oo kummoisempi arvostelija, annan tosi helpolla täydet, (no tää paikka ainakin ansaitsee! jo heti) joten aion vaan jakaa. Et täällä käyty. Viihtyisä ilta vähän yllättäen. Tästä näiden kiertely sit vois hyvin alkaakin. Mikseiköhän aiemmin oo tullu mieleen tää omassa kaupungissa kiertely. Vau. Tosi mullistavaa. Tuolla tunnelma oli ainutlaatuinen tänä iltana. Joskus vaan sellaiset jutut, että huomaa olevansa keskellä pientä näyttelyn avajaistapahtumaa, jossa sutkin otetaan ilolla vastaan. Oltiin ihan tohkeissaan lähtiessämme, vaikka miten pieneltä se jollekin toiselle vaikuttais.

Ihana ilta. Mitähän seuraavaksi.

We decided to start visiting cafés that we have never been to.

there was an exhibit

and as a surprise
a lovely couple played and sang, god how much I liked
acoustic guitar and vibrant brave 
beautiful voice

maanantai 23. toukokuuta 2016

Festival day, friend day

 Ilmaisruoat jee (koska työssäoppimispaikka on paras).
Yay free food (because my on-the-job learning is the best).


  Monenlaista kierrettiin yläkaupungin yössä kattomassa. 
 We wandered around seeing all sorta things in a local city festival.

Meidät arkistoitiin myös Keski-Suomen museoon kuvina. Siellä nyt on, kaverikuva, jossa virnistän täydellä tekohymyn irveellä. Ehkä toi printin (jotka saatiin) irvistys joskus lievenee muistoihin kertomaan pelkästään niistä ihanan kesäpäivän kiertelyistä.

 Nautin kyllä aivan täysiä.

 We also got recorded into a museum as pictures. There it is now, a picture of two friends and my ugly grin filed somewhere in their data storage. Maybe one day I won't see only that ugly smirk on the print we got to ourselves and I'll just remember the beautiful summer day.

 I enjoyed the day a heck of a lot.

 Ottakaapa vaikka sitten vielä tällanen pällistelykuva musta. Oikeasti olin ihan iloisena lähdössä pitkästä aikaa ulos. (kesä ♥)

As the last thing here's a couple of stupid pictures of me. Really I was going out happily for I haven't in a long time. (summer ♥)

sunnuntai 22. toukokuuta 2016

Soon this chapter ends

Työssäoppimassa
I was on-the-job learning


oon ollu Jyväskylän Huoneteatterilla. (Kuten viime keväänäkin.)
 here at Jyväskylän Huoneteatteri. (Like in the last spring too.)

 Mä voisin vaikka suositella tässä. Että jos tykkää sellasesta suurella sydämellä ja mitä sitä osais sanoa. Yhteisöllishenkisestä toiminnasta.
Siis! Harrastajateatteria intohimolla! ja puitteet (kuvista näette) tekee vaan niin äärettömän hienon paikan. Ja sen hetken saatiin olla osana näytelmän taustajoukkoja.

Jos ikinä etsitte asioita elämässä kokeaksenne. Niin esim. tää vois olla yks hyvä.

perjantai 20. toukokuuta 2016

Done did life

 Pitäiskö sun hävetä edes ihan vähän?
Enpä tiedä. 
Ei
Ei tässä oo mitään järkeä. 
Meidän pitäis vaan elää. Ihan vaan. Kokeilla edes.

Should you be ashamed at least a little bit?
I don't know.
No
There's no sense in this.
We should just live. Just really. At least try to.

maanantai 16. toukokuuta 2016

Voima olkoon kanssani


 Okei mutta siis. Oikeasti. Kaamos syö elinvoimia.. Voimat. Viimeisin täyttyi paskasta ripoteltuna pitkin poikin pimenevää syksyä. Odottamattomista kaivollisista paskaa uskomattomiin käänteisiin kätkeytyneenä. 
Tavallisesti kaamoksen on pystynyt rämpimään läpi väsymyssumuisena, vaan ei ole mikään ihme, että tällä kertaa putosin. Hyvin syvällä käytiin.

Mutta. Mutta nyt. Voisin jopa uskaltaa sanoa, että viimein alkaa tuntumaan siltä, että se ei ollutkaan notkahdus lopulliseen ahdinkoon. Niistä lietteistä oikeastaan voisi aika turvallisesti sanoa, että on puhdistauduttu.
 
Ei mitenkään äkkiseltään, mutta eivät ne kyllä enää mielen päälläkään ole. Olleet pitkään. Niiden jälkeen ja ehkäpä ihan niistä johtuenkin oon selvästi tullut sujuvasti murrosvaiheeseen. Myös jo vuosienkin ajalta tapahtuneiden asioiden ohjaamana. Tässä vihdoin. Elämä muuttaa muotonsa isona raivauksena omistusesineistön läpi ja se tuntuu niin hyvältä, niin niin hyvältä. 
 
Syötiin nuudelia ihan onnellisina (tai minä ainakin) pikkusiskon kanssa. Tiivistyy naurettavaan pikku seikkaan koko härdellin tuntuminen kaukaiselta kuin toisesta elämästä. Nuudelia. Ja kirsikkatomaatteja. Joo. Joopati joo, että niin. Elämä on ihan niin tavallista, että voi vain tyhmänä ihmetellä.
Ihan omaa tahtiaan on tyhjentynyt pää kaikesta turhasta lastista. Nyt kun ei mitään osuisi näiden mua eteen päin vievien pyörien pinnojen väliin, että voisi ihan rauhassa toteuttaa tätä. Minua ihan itseäni.
Sen verran voin sanoa, että näitä muutoksia on suunniteltu hmm. Noh. Ainakin jo vuosia. Ja varmaan menneen talven kokemuksien jälkeen sitä on tajunnut aika hyvin sen, että otollinen hetki on tullut.

Enää ei pelota.

maanantai 9. toukokuuta 2016

Tositarina

Tapahtuipa kerran
Once upon a time

 muutos
change happened






 
Sydämessä ja ympärillä.
In the heart and around.

Sydämessä ei ihan yhtä yllättäen kuin maailmassa, johon astuin lähtiessäni käymään lähellä omia juuria.
In my heart not as suddenly as in the world that I stepped in when I visited home again.

(Yhden päivän neljä seinää ympärillä ja sitten sitä saa ihmetellä, kun jostain on ilmestynyt vihreää silmänkantamattomiin.)
(One day four walls around and you'll be mesmerized when there's green as far as the eye can see.)

keskiviikko 4. toukokuuta 2016

Tuuleta sun pää

Tänä vuonna oli tutumpaa porukkaa ympärillä eikä ollut kylmä. Tykkäsin.
                                                      Auringossa nautiskella ja naureskella.
                                  Kummasti vaikuttaa mielialaan moni pieni asia. 
(Eikä vähiten se kylmyys, olen pahainen vilukissa. Tyypit oli rentoja viimekin vuonna, mutta ulkopuolisuus ja niin.)
 
Again this year at a park but had the kinda company that it actually made me realize that last year I couldn't enjoy myself there because of the feeling of being sorta an outsider and couldn't have much of a conversation with anyone plus the weather was c-c-c-cOLD. This year I had much more familiar bunch around and we stayed only for awhile to enjoy the sunny weather. Such small details can affect ones mood an awful lot.

Mutta tunnelmailta sentään. Meillä. Onnistunut vappu sanoisinko.
But oh what an atmospheric evening. At our place. What a successful May Day.
Noh. Lukuunottamatta baarivierailun seurauksia. Ainakin melkein muistin, että alkoholi ei ole mehua. "Kyllä ei nyt hyvää olutta voi hukkaan heittää." Ai niin. Ja täähän nousee päähän. Lujaa.

Olipahan ainakin pitkästä aikaa toimintaa. Mahtavan illan päätteeksi pudotus takaisin maan pinnalle. Voin sanoa, että muisteltavaa riittää :D

Well. Except for the mishaps in the night. I at least almost remembered that alcohol isn't juice. "Can't throw away such good beer now can I" Oh, right. This comes up in the head. Hard.

Welp, at least had activity for a change. For the ending of an amazing evening I got brought back down to earth. Something to remember :D