Eli kuten lupasin. On tullut syötyä talven yli D-vitamiinia 250 mikrogrammaa joka toinen päivä. ..Ja sitten vielä vähän enemmänkin. Ja koska yhden ihmisen kokemuspohja on mitä on :D Jätän kaiken arvioinnin lukijan omiin käsiin: minä olen täällä vain kertomassa tulokset ja yritän tehdä sen niiii-iiin rehellisesti ja puolueettomasti kuin voin.
Joten ei kai sitten muuta kuin asiaan -->
Se mikä siis syksyllä oikein pa-kot-ti kirjottamaan sen D-vitamiineja kehuvan postauksen oli sellainen juttu, että kun sairastin flunssaa sen hetkisesti, oikein kunnon räkäpäänä, niin oli vähän pakko alkaa muistelemaan, että milloinkahan sitä viimeksi olis ollut yhtä hirveä räkiminen. Vesi ja räkä valuu silmistä sekä nenästä yhtenään, kun sattuu kirvelee kutittaa niin vietävästi. Ja joo-o, ihan oli pakko hyväksyä se, että viime kerrasta oli vuosia. Siis oikeasti oikeasti silleen, että ei edes lieviä oireita moneen vuoteen. Mikä tapahtui yhtäaikaisesti sen kanssa kun söin reilun määrän D-vitamiinia säännöllisesti. Ja jotka oli loppuneet aivan siinä jokin aika ennen flunssaa.
Mutta sitten sairastuin Kuvi-pajan toisen viikon perjantaina ihan hirveään nuhakuumeeseen. JA palasin takaisin pajalle viikonlopun + maanantain ja tiistain sairastamisen jälkeen (eli keskiviikkona) ilman oirettakaan ----- paaaaitsi sitten myöhemmin päivää, mutta se päivä päättyi lyhyen joten ehdin juosta ulos ennen kuin alkoi taas rään vuoto ja aivastelu.
Näin siinä siis kävi: Hain sairastelu-maanantaina apteekista satasen D-vitamiineja, koska tilauksessa olevat 250 mikrogrammaiset ei olleet vielä saapuneet. Sitten, samana päivänä, jokusen tunnin päästä yhden (siis sellaisen 100 mikrogramman D-vitamiinin) ottamisesta, oireet hiipui kuin olisi buranaa ottanut päänsärkyyn. No olin sitten tiistain vielä kämpillä, mutta keskiviikkona uskalsin jo lähteä pajalle takaisin. Aamulla yksi satanen kitusiin ja ulos talosta - meni syteen tai saveen. Ja niin kuin sanoin, ei oirettakaan ennen kuin ihan loppupäivästä. Alkoi tuntua tutunlainen kutina nenässä ja niiskuttaminen ihan silleen etteikö olisi ehtinyt joku pisara pudotakin nenästä? Mutta saatiinkin lähteä tuntia aikaisemmin, joten noukin - nenä pystyssä, ettei alkaisi vuotaa - reppuni maasta ja livistin paikalta kiireellä. (Nojaa, tuli vissiin juostua sieltä pajalta hirveää vauhtia pois alkuunsa muutenkin joka kerta.. jostain tottumuksesta johtuen = kouluista KARKUUN. Että tuskin kukaan osasi siinä vaiheessa arvata, että minä yritän vaan pitää flunssailuni salassa :D ..Öö miksiköhän edes? Holtiton tautilainen tulee vaan tuomaan flunssabakteerinsa silleen ihan TÄYSIN epärehellisesti esiintyen, että JOO parantunut olen. Ois yhtä hyvin voinu pysyä poissakin ainakin vielä sen kolmannen päivän. Silmienpyöritys.)
Sitten viestittelin sisarusten kanssa puolin ja toisin, että siskollakin flunssa oli iskenyt ja neuvoin syömään heti D-vitamiinia, siis edelleen niitä satasia ja samanlailla oireet helpotti nopeasti ja tauti ohi parissa päivässä. Kun päivittäin sellaisen.. vai taisi ottaa useammankin? muisti ottaa. Aattelin, että HAH siinä tuli sairastettua viimeinen flunssa, koska niillä D-vitamiineilla, jotka vihdoin postistakin saapui, oli itsevarmuutta ajatella, että eipä sen vitamiinin puutteesta tarvitse murehtia enää ikinä toiste.
Joo ei tarvii ei, mutta.
Ei ollutkaan ihan niin yksinkertaista vielä. Joulukuussa sairastuin toiseen kertaan flunssaan - nyt niin, että söin säännöllisesti 250 mikrogrammaisia joka toinen päivä. Ja tämä oli siis taas kerran viikonlopun päivä, kun alkoi räkiminen ja kirvely silmissä sekä nenässä, pää räästä raskaana. Toisaalta hyvä niin, enpähän ehtinyt menettää pajapäiviä sairastamiseen juuri ollenkaan. Mutta niin. Oli ollut yhdet nimijäiset ja sitten minun synttäreiden juhlinnat ja veikkaisin, että joltain se tauti niinä tilaisuuksina tarttui? Noh. Sunnuntaina uskaltauduin syömään 250 mikrogramman lisäksi yhden satasenkin vielä siihen päälle :o Koska kun siis ei ei ei ei eieieieiei EI, minähän en suostu jäämään Kuvin viimeisellä viikolla YHDELTÄKÄÄN päivältä pois.
Mutta ei ei ei ei ei eieiei EI. Olin maanantain sitten kuitenkin vielä liian räkäinen, söin koko päivänä yhden satasen, tauti lieveni hetkellisesti ja tuli vielä takaisin. AARGH! Nyt prkele. Tiistai aamuna otettu satasen D-vitamiini ja hävinneet oireet -> ihan se ja sama, vääntäydyn kyllä sinne pajalle nyt vaikka mikä olisi. Ja niin, oli ääni painuksissa, mutta eipä juuri muuta. Siinä aamusta. Vähän myöhemmin, kutinaa nenässä ja mukaan otetuista D-vitamiineista jälleen satanen naamaan. Oireet poissa lopun päivää pajalla. Kämpillä ruuan kanssa 250 mikrogrammainen. Ja illalla vielä satanen. Eikä sen koommin taudista tietoakaan.
....Ja haluaisin sanoa, että koko loppuvuotena, mutta mutta.
Sitten vielä KOLMAS flunssa joulun jälkeen. Vinkki: Ei kannata monen monta viikkoa sairastelleen siskon ruoan jämiä syödä sen lautaselta sen hyvin nuoleskelluilla syömäilyvälineillä -> heti kuume ja pahin flunssaräkätauti, mitä minulla on ollut ehkä koskaan. Tai ainakin sitten lapsuuden. Tällä kertaa söin D-vitamiinia joka päivä 300 mikrogrammaa ja oireet lieveni aika... vähän? Vasta myöhemmin muistin, että D-vitamiini tarvitsee rasvan lisäksi magnesiumia imeytyäkseen ja noh, niitäkin syön säännöllisesti, ei vaan ollut joulun vietossa kotona mukana, että kämpille palattua otin niitä sen kolmen satasen D-vitamiinin kanssa aamulla, päivällä ja illalla ja tauti ohi käytännössä samana päivänä. Tämä oli siis 27.12. ja oireilu vielä ainakin siihen asti samanlainen kuin alusta lähtienkin. Siitä seuranneina päivinä kaikki varsinaiset oireet poissa eli kirvely ja räkiminen, veden vuotaminen silmistä, päänsärky ja kuume ja ainoa jäljelle jäänyt muisto sairastelusta ihan vaan sellainen sitkeä lima. Niin no taisin myös niinäkin päivinä jokaisena syödä jonkun ihan reilun määrän D-vitamiinia kyllä.. jotain 250 mikrogrammaisia muistaakseni per päivä? Uuden vuoden aattona piti niistää enää vain harvoin välillä sitä limaa, mutta muuten ei mitään jälkeä jostain oikeasti pahastakin flunssasta. Todistajia on.
(Niin, pikkusisko ei ollut syönyt D-vitamiineja sairastaessaan ja tauti senkun vaan venyi ja venyi. Että ihanko turhaan tilasin teillekin 250 mikrogramman vitamiinit, kun ette edes syö! ..Tai no, pikkusisko ei syönyt, kolme muuta sisarusta on ottaneet enemmän tai vähemmän säännöllisesti niitä. Viidennelle sisarukselle ei tullut tilattua, koska se ei ehkä olisi siinä vaiheessa uskonut, että huoletta näitä uskaltaa syödä.)
Joo ja nyt on oltu tauditta vuoden alusta lähtien ja toisinaan muuten vaan säännöllisten 250 mikrogrammaisten lisäksi syönyt satasen jos on ollut jotain tautia liikkeellä tai ollut vähänkin sellainen olo, että oliskohan kuume tai... jjjotain? iskemässä.... Ja onpa vaan kummalliset oirehdinnat aina heti ohi.
Joten. Jatkan itse samaan malliin vitamiineineni ja nyt astun tästä aiheesta takavasemmalle ja kuittaan koko homman sanomalla: Tehkää tutkimustyönne ja päätelmänne ihan itsenäisesti! Vastuu jää loppujen lopuksi jokaisen omiin käsiin. :D Kiitos hei! ʘ‿ʘ
