torstai 18. helmikuuta 2016

some content in life

(Syökää lisää sokeria. T. Penkkarit.
 
Eat more sugar. Love, Penkkarit (and the tradition of throwing candy at spectators.) )

sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Magic spells against broken hearts


Mulla oli iso sydän keskellä otsaa.  

 I had a big heart in the middle of my forehead.


Ja sit meillä oli vielä se 12. paketti jätskiä. Ei ollenkaan niin kurja ystävänpäivä.
And then we got that 12th packet of icecream. Not that bad Valentines day at all.

It's the kind of tired that sleep won't fix

 
Suunta --> rappio. Päätellen kameran sisältöä vilkaisemalla. Euron tarjoustuotteet lähikaupassa. Litran jätskipaketteja ostettiin.. 11? Ja suosikkijuomaa on ihan luvallista hamstrata, mutta että sitten vielä suklaakin? Vaanii näkyvällä paikalla euron hintalipareen alapuolella.

Mikään hyvinvointi ei kiitä, mutta mun hyvinvointi olikin jo valmiiksi huonona. Nakkaan roskiin ja jatkan sängyssä lepäilyä. Kiitos.

The way is towards --> ruin. As a conclusion from taking a peek in my camera. The 1 euro offers in the next door grocery store. One liter icecreams we bought.. 11? And it's completely acceptable to hoard my fave drink, but then the chocolate too? Stalking in the store in a visible place under the price tag of 1e.

My health won't thank me for this but my whole well-being has already been bad lately. Gonna throw it into the trash bin and continue staying in the bed. Thank you.

sunnuntai 7. helmikuuta 2016

I have it so good and yet here I am



 Mä löysin tänään itteni perheen keskeltä. Yllätyskäänteitä aamusta, iso riita autossa, yksi ihana siskonpoika, ryömijä hyökkäili riemusta kiljahdellen kainaloon lattialla, poskesta haukaten. (Uutta hammasta on kokeiltava toisten varpaisiin kuin poskiinkin. Mikä nyt sattuu tulemaan tielle.) Pahojen asioiden ulos puhumista sisaruksille, vanhemmille. Kuunnelluksi tulemista.

Vähän lisää automatkaa, uudet talvikengät, tätilässä täysi ateria jälkiruokineen, matka illalla kämpille.

Jaloissa turtumus liikkeessä olemisesta ja vatsa täynnä. Silmäluomia painaa väsymys. 
Onkohan tässä nyt varmasti kaikki. Saada olla täysin oma itsensä joidenkin ihmisten keskuudessa on parhainta, mistä voi tällä hetkellä saada muistutuksen. Siitäkin huolimatta, että lääkäri diagnosoi terveydentilani olevan oikeutettu sairaspoissaoloihin. Edellisenä sekä tänä kuukautena, koska jaksaminen pettää.

Kuinka ristiriitaiselta voi tuntua yhdessä päässä yhtä aikaa? Mä en silti tiedä miten mä jaksaisin puristaa itseni läpi. Nää paineet väsyttää henkisesti niin ettei mikään.

I had a reminder of how good I have it when I'm surrounded by my family. Saw my parents, siblings and nephew, got to talk about things that I needed to get out. Got myself new shoes for winter, had a warm dinner and a dessert at my aunt's and then me and sister got brought back to our apartment. 

Feet numb from walking, stomach full and sleepyness weighing on my eyelids. All that which eases my pain and gives me peace summarised in a few sentences. And still midst all this I've been given a doctor's permission to take it easy in school and if so happens, I don't have to go there at all on bad days because of my mental health's condition.

How contradicting can it feel in one small head? I really don't know how can I get myself through. I feel pressures that tire me like nothing else.