Mutta kun mulla on pakkomielteitä
kauneudesta
Tulee jo monta vuotta siitä, kun aloitin painajaiselon, joka helpottaa vain kun voi tarkistaa olevansa joten kuten ehjä.
Peilistä siis, siitä mitä kannan aina vain vieläkin mukana. (Tai no, nykyisin on kännykän selfiekameratkin.)
Voisin tarinoida meikkipakosta ja meikki.. aivan-saatanallisen-syvästä -vihasta. Vaan en jaksa.
Unohtamatta, kuinka kuluttavaa on ollut laskea hiuskarvojen määrää suurennuslasin kanssa, harhaluuloissa voivansa voittaa oman geeniperimän ihan vain jollain vippaskonsteilla.
Taitaa olla kaksi yleisimmistä.
Dysmorfisen ruumiinkuvan häiriön suursyytä.
Ja jotkut toiset kehittää sellaisen häiriön vartalostaan ja se
ettei voi
_elää_,
kk
k
ei onnellisena,
jos jotain
.
.
ei muutu
ö
l
se on aika hirveää
öl öl
öl
hirveän vaarallista
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
♥