_NYT_ ne ihan oikeat kuvaukset (Kuvausviikko osa 3)

(Täällä muuten Osa 1 ja Osa 2)

Eli siis minun roolini tosiaan oli neljäntenä (30.10.) kuvauspäivänä:

Pääkuvaaja 

Jep. Yleisapulaisesta nousu aika äkkiä sellaiseen aikas melko tärkeeseen virkaan kuin ykköskameran kanssa sählää.. Kuvaajaksi. Eli tuliko nyt varmasti selväksi, että pääkuvaajaksi.

Ja näin se kuvauspäivä suurin piirtein menee. Pääkuvaajan näkökulmasta (parhaimman muistini mukaan):

Kameran ja kaikkien kameratarvikkeiden pakkaaminen tehdään ajoissa ja listalta tarkistetaan jo päivää ennen ja sitten vielä ennen kuvauspaikkaan siirtymistä, että mitään ei puutu. Mukaan lukien kuvausrekvisiittaa, jos sellaiselle on tarvetta.

Tarkistettava lista näyttää suurin piirtein tältä:

- kamera
- linssi
- varalinssi
- linssinsuojukset
- täyteen ladattuja akkuja sekä kameralle että monitorille
- akunlatureita molemmanlaisille akuille
- monitori
- monitorin kameraan kiinnityspiuha
- kamerajalusta
- se vekotin, joka kiinnitetään kameraan, jonka avulla kamera kiinnitetään jalustaan (unohdin mikä :D)
- verkkovirtapiuha
- mikki
- kolikko (Kyllä, rahaa :D) (..Voi sitte vaikka. Lahjoa jotai sivullisia mukaan taustalle tai jotain.)

  (....No EI vaan. Sillä kolikolla käännellään ruuveja.)
- ainiin ja se yksi vekotin, joka kiinnitetään kameraan, (joka yhdistetään kameran objektiiviin sellaisella välikappaleella, joka on sellainen muovirinkula) minkä avulla kuvaa on helpompi tarkentaa kun käsi yltää vähän paremmin siihen viereen :D
- ulkoinen kiintolevy
- kiintolevyn kameraan kiinnityskehikkojuttu tai joku sellane

   ja
- jatkoroikka
- (sekä kuvausrekvisiitta)
 

Ja varmaan oli vielä muutakin, mutta. Parhaimman muistini mukaan.
Niin ja tämä kaikki melkolailla kertaa kaksi, koska kaikissa kuvauksissa käytettiin kahta kameraa ja sitten vielä tietenkin pitää pakata myös mukaan se sellainen tosi iso mikki sekä sen tarvikkeet.

Joihin kuuluu siis mm. tuo kaunis karvareuhka. Se kääritään mikin päälle kohinasuojaksi. Nuttu siis. Tai siis Nutuksi se ainakin nimettiin. :D (Ei harmainta aavistustakaan enää, mikä sen oikea nimitys oli, mutta Nuttu se nyt on. Eli että päästäkää vaan kerholaiset hommiin ja saatte varmasti ihan ammattilaisia, joilla on ammattitermistökin hallussa ja silleen :D)

 Niin ja vielä gimbaali! Pakataan mukaan.

Ja sitten kun kamerakalusto on koossa, kaikki kameralaukut ja -reput ja jalustat otetaan kantoon (Joo saatiin kyllä kantaa, kun kuvauspaikka poikkeuksellisesti tällä kertaa ihan muualla. Tai minä en joutunut kuin vasta paluumatkalla, mutta joillain toisilla oli käsilihastreeniä :D) ja siirrytään sinne, missä olisi tarkoitus tehdä sitä.... Sitä niin. Niin mitä pääkuvaajan pitääkään tehdä? No siis pääkuvaajan pitää....

Painaa nappia. Sitten kun ohjaaja huutaa, että KÄY. Ja painaa sitä sitten uudelleen, kun ohjaaja sanoo vaikkapa että hyvä kiitos...... :D :D :D  

  .

(Kamera EI ollut tälleen metrin päässä kuvattavista. ^ Ihan tiedoksi vaan: oli taukoa.)

 ...

No EI oikeasti, oli se kuvaajan homma vähän muutakin kuin yhden sormen koukistamista. :D....
..........
Eli siis, jos nyt aletaan oikeasti miettimään yleensäkin tuota ihan koko kuvaamistapahtumaa, niin saa siinä tehdä vaikka ja mitä. Laitettiin tietty ensiksi kamera kaikkine ylemmän listan härpäkkeineen tai härpäkkeiden avuin kasaan ja sitten kanniskeltiin sitä koko (minun pienen elämän varmaan kaikkein kalleinta, mitä koskaan olen käsissäni pitänyt) laitepiuhayhdistelmää (eikä se ihan kevytkään ole) ympäriinsä aina mihin ohjaaja pyysi. Kertaa kaksi. Minun tarvitsi keskittyä vain ykköskameraan että second unit kameratyyppi hoiti kakkoskameran jutut. Mutta kahden kameran kanssa heiluttiin. Avustajat mukana.

Ja kuvaajillahan on sen verran vastuuta, että täytyy katsoa ja säätää kuvakulma sekä -koko ja tarkistaa kameran kaikki asetukset: valot, valkotasapainot, mikrofonien äänitysvolyymien tasot, kuvan tarkkuus. Ja muuta teknillistä, mitä en oikein vieläkään oppinut. Sitten kuvaamisen aikana pysyy tarkkana seuraamassa ettei mikki heilu kuvassa ("Puomi!") ja jos vaikka pitää saada panorointi niin sellainen sitten myös tehdään. Noin niin kuin muunmuassa. Eli yksinkertaisesti sanottuna: kuvaajat varmistavat, että syntyy ohjaajan haluaman mukaista lopputulosta. (Oli tässäkin avustusta, että ei sentään oman mielen mukaan päästy säveltämään :D)

 

Sitten vielä puomittaja/äänittäjä kokoaa sen sellaisen tosi ison mikin ja kiinnittää ykköskameraan pitkällä pitkällä piuhalla ja kun kaikki jutut on koossa ja varmistettu ohjaajan kanssa, että nyt on hyvät kuvausasetelmat, niin ohjaaja huutelee käskyt ja aletaan kuvaamaan.

"Kaikki valmiina? Kuvattavat? (Jep!) Kamera yksi, kamera kaksi? (Joo.) (Kyllä!) Ääni? KÄY" 

Ja niin vaan pitäisi alkaa syntyä videomateriaalia. 

...

....Eli toisin sanoen: Porukka vaan tuijottaa silmät liimattuina, miten toimittaja sekä muut kuvattavat siellä kameran edessä esiintyy ja puhuu. Ja luonnollisesti tietty, saattaa mokaillakin. Eli sitä videomateriaaliahan saadaan sitten myös kuvata. Hiljaisuudessa arvostelem... Ei vaan siis myötäeläen. Kun se kameran edessä oleminen saattaa silleen vaan jännitys-naurattaa, että tarttuu toisiinkin :D Mistä siis syntyy sellainen rennompi ja vapautuneempi ilmapiiri, mikä siis ehdottomasti kuuluu asiaan.
                    
Ja yksikin kohtaus saatetaan joutua ottamaan.. no. ainakin nääääääääin monta kertaa. (Joo ei ole mitään lukua, toiset kohtaukset otettiin kerralla, toiset.. vähän useammalla otolla :D) Tulee niin-niin monta kertaa painettua sitä rec-nappia kunnes tuntuu siltä, että ollaan saatu SE onnistunut otos. Tai otoksiin materiaalia, joista editoida hyvä lopullinen versio. Ja sitä enemmän materiaalia, mitä enemmän kuvauskohde tai -kohteet siinä sitten ottaa tilaa sille rentoutumiselle. Ja sanon tähän vielä varulta uudelleen: ihan oikein se myös on rentoutua kunnolla, että tulee sitä luonnollista esiintymistä. Hauska seurata, miten itse kukin sen kameralle esiintymisen ottaa haltuun. 

Ja niin vaan sitten, vaikka päivän päätteeksi tuntuisi että periaatteessa on vain koukistellut sitä yhtä sormea, niin väsymyksestä voi päätellä, että oikeasti onkin tehty ihan hitosti hommia. Että kyllä tässä ollaan oikeasti oltu ahkerina. Tunteja vievän kameroiden kanssa säätämisen - ja kyllä - joskus sähläämisenkin (:D Saattaa esim tulla video vahingossa hidastettuna. Esim.) jälkeen kaikki kamat puretaan ja pakataan ja sitten ne vielä kannetaan takaisinkin sinne omille paikoille. Ihan sinne kameravarastoon asti. Huh.

Mutta hauskaa ja mielenkiintoista oli! Että kyllä, panEroisin uudelleen tämän tiimin kanssa. Jep.

(Asiasta tietämättömille: sana oli siis panorointi eikä panerointi ja se tarkoittaa sellaista kuvausliikettä, kun kameraa käännetään vaakatasossa akselinsa ympäri. :D

Että ei täällä kameroita jauhoihin pyöritellä.)

 Niin ja vielä! Gimbaali on sitten tällainen. Vakautinhäkkyrä, johon videokameran myöskin voi kiinnittää ja kuvata sitten sen avulla ilmankin jalustaa. Käsissä esim kantaen.

Se on tuossa keskellä kuvaa. Tuon järjestelmäkameran oikealla puolen.

Just se.

Näyttääkö vakaalta vekottimelta? 

Juu.

Ei minustakaan.

(Tuohon sitten se ainakin TuhatKymmenenToistaSataaTuhatta euroa maksava videointilaitos heilumaan.
Että luojan kiitos olin "vain" (:D) Pääkuvaaja enkä vastuussa tuosta.

Kakkoskuvaajan heiniä nimittäin.)