lauantai 27. kesäkuuta 2020

Hän viettää juhannuksensa yksin, jotta ei tarvitse nähdä sitä pahoinpitelijää. Ikinä enää ikinä.


Mikä PUHtaus, mikä RAIKkaus

IHANA-hirveä juhannus, oli se vaan sen hikoilemisen arvoista. Siis, vaikka siivoamiseen meni puolet päivästä ja olinkin ihan vain itsekseni täällä.. isossa isossa talossa. Mutta kun sain juhlia kaikessa mielenrauhassa kuitenkin. Mikä oli ehdottomasti Tärkeintä. Se mielenrauha ja sitten tietenkin se, että saa kerätä kukkia ja käydä saunassa.

...On se vaan luksusta elämä hyväpalkkaisen veljen kämppäkaverina :D Mukavasti neliöitä, sauna ja terassi, jolle voi istua viilentymään sen saunan jälkeen vaikka kylmä juoma kädessä. Luonnonäänet kantautuen viereisestä metsästä eikä mitään kaupungin meteliä korvia särkemässä.

 
Hmm. Niin että yks kysymys vaan tässä herää. Miks mä oikein aloinkaan etsimään omaa asuntoa, kun on tällainen paratiisi, missä elää? Mun ensimmäinen viimeinen juhannus tässä asunnossa yksin. Varmaan.
...
 Ehkä.
...
..Tai noh, taitaa jäädä vielä nähtäväksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti