Uudet alut sentään

Uu hei kattokaa! Mulla on uus päiväkirja.

(Tai siis kakskin, kun ostin ite itelleni synttärilahjaks. Oon siis tässä ehtiny kirjottaa viime aikoina yhden kirjan täyteen ja kolme mustekynää loppuun :D)

Tulin kertomaan tästä, koska mulla alkoi ihan uusi kausi elämässä. Päätin synttäreinä. (Joita ei siis olla mitenkään juhlittu kyllä, visusti yritän pitää itelläni ikävuosien vaihtumiset :D Paitsi viiniä ja hyvää ruokaa oli. ^ Perus.) 26-vuotias Sirja on - tai ainakin tulee olemaan - ihan eri kuin 25-vuotias. Viime aikoina on vaan jotenkin tuntunut siltä sisällä.

                                      Ja koska voin niin ihan itse päättää. 

Ja se tuntuu hyvältä päätökseltä se.

(Tai oikeastihan tämmöiset rakentuu pitemmällä ajalla sekä tietoisesti että ei.....tietoisesti ja jossain vaiheessa sitä vaan herää siihen, että asiat loksahtelee kohilleen jotenkin täydellise(n tuntuisesti)sti.)

Tässä joulun alla kulminoituu niin moni asia, että eipä kai ihmekkään, että intuitiivisestikin sen vaistoaa ilmassa. Uuden kokonaan tyhjän kirjan aloitettavaksi. Sekä vertauskuvallisesti että kirjaimellisesti, kun silloin syntymäpäivänä sain avata tuon päiväkirjaksi valitsemani metsämansikka-söpöyden. Tuli vaan sellainen... utuinen olo jostain ympyrän sulkeutumisesta. Siinä siis kun hypistelin niitä ensimmäisiä tyhjiä sivuja käsissäni. Varmasti siksikin, että on tällainen elämänhetki kun jokin muu on päättymässä. (Se Kuvi-paja </3)

Joten siitä tunteesta seuraten päätin sitten aloittaa meditaatiohaasteen. 

(Jonkun vaan minkä löysin netistä.)

Vähintään täksi kuukaudeksi.

Tämä on se hetki, jolloin käänteitä alkaa tapahtua.

Ensimmäisellä viikolla olis tarkoitus tehdä 2 minuutin meditaatio joka päivä. Toisella viikolla 4 minuutin, kolmannella 6 minuutin jne. Uuteen vuoteen pääsee sitten 10 minuutin meditaatiota aloittelemaan. Ja toivottavasti siitä jatkuu (ei loputtomiin kasvavalla aikamäärällä kylläkään :D) rutiiniksi muuttuneena. 

Ja silleen tiedoksi vaan: Meditaatio hei oikeasti toimii! On tutkittu juttu. Pitäisi pystyä alkaa hallitsemaan itseä ja tunteita ja ajatuksia. Ja mä haluan sitä itsekuria, mä haluan sitä niin paljon! Tulispa parempi keskittymiskyky ja hallinta kaikesta päänsisäisestä.
...

(Ai. Joo. Ja lisäksi mun on aina ollut tarkoitus saada myös ainakin kohtalainen fyysinen kunto :D Kai sekin on jostain aloitettava.)

 Nii-in. Eli siksi uusi elämänvaihe. Siinä on jotain hyvin lohdullisen ja melkein hykerryttävän ilahduttavan tuntuista. 

Mä kun ainakin haluaisin rakastaa itseäni Niin. Hyvin. Paljon. Sillä tavoin, että mun täytyy ainakin yrittää tietoisella harkinnalla päästä siihen suuntaan kuin tarvitsee, että voisin saavuttaa sen jonkun tuiki tärkeän hallinnan. Niistä päänsisäisistä asioista. Ja tunteista. Ja elämästä. (No siis tälleen hyvävointisena ja jaksavaisena tietenkin pystyy, että ei edes ollenkaan mainita kaikkia niitä masennuspaskoja vuosia :) hihi ) 

Se hallinta. Kun se on yksinkertaisesti aivan k a i k k i   

kaikessa. 

Pienin tassutteluaskelin olen tähän tullut ja alan tajuta, miten paljon menee ohi jonkun keskittymisvaikeudenkin takia. Sitten sitä ollaan puolikasta ihmistä siltikin, vaikka mieli olisi kuinka jaksavainen ja onnellinen tahansa.

Ja mä halua.. --------- mun TÄYTYY
...
alkaa tuntemaan taas syvästi.
....

Kun ei tässä kaikessa ihan-vaan-hengittelyssä -- sellaisena melkein tyhjänäkuorena -- yhtään mitään järkeä ole. Vaikka kuinka olisi hyvissä henkisissä voimissa, muttei täysin elämässä läsnä kuitenkaan.

( Huokaus )