Viimeinen viikko

Noniin, ei maailma tähän kaadu. Mitä nyt vaan ihan Viimeinen Viikko Kuvi-pajaa alkoi juuri ja IHAN KOHTA SEKIN ON KOKONAAN OHI. (?!?!!!???!)

Öh-Höm.
...

Arvatkaapa olinko kipeänä sen ekan päivän vikaa viikkoa?

Joo.

Ja joo ei mennä siihen, se on kokonaan toinen aihe, joka ärsyttää myös niin maan prkeleesti.

Mutta en mä pysty, en mä osaa jättää hyvästejä Kuville jos en saa rauhassa kirjoittaa sen itestäni ulos. Ne katkeran kipeät jäähyväiset, jotka on kaihertanu tässä viime kuusta lähtien. Kun mitä lähemmäs tuo 13. perjantai kirouksen päivä on lähestynyt niin sitä paremmin on tajunnut sen, että ei enää koskaan toiste. Ei enää I-KI-NÄ. Studio ei tule olemaan enää ikinä "Meidän studio" eikä edit (=tietokonehuone, missä kaikki kuvien ja videoiden muokkaaminen on tapahtunut) tule olemaan enää Meidän. Eikä ne koneet (henkilökohtaisesti jokaisella omansa) meidän käytössä. Ja entäs ne kamerat?!? Ja videokuvausvälineistö!? Ja mainitsinko jo sen (valtavan valtavan) studion?!?

Hyi. 

Pitääkö sitä ihan oikeasti luopua näistä kaikista etuoikeuksista?

Vissiin.

 Että Hyvästi Sitten Vaan.

(Sniis)

(........nenä nyt muuten vaan vuotaa kun....flunssa....  joo-joo :D)

Varmaan ois alettava totuttelemaan siihen, että ihan-ihan kohta kohta lakkaan menemästä sinne pajalle ja näkemästä niitä kaikkia, jotka nyt on olleet vaan itsestäänselviä ihmisiä elämässä viimeiset useamman kuukautta.

Niinpä. Ajattelin, että paras tapa kai (ainakin yrittää) päästää irti tästä kaikesta voisi olla jonkinlainen koonti siitä ajasta, mikä on tullut vietettyä. Jossain tässä kun pystyn. (Heh. Katotaan löytyykö materiaalia tai sanoja sen kaiken kirjoittamiseksi :D Mutta jos nyt ainakin edes jotain.)

En lupaa mitään ihmeellistä tästä. Kunhan kirjoitan itestäni ulos sen pakollisen edes. Ja voi olla, että menee ties miten kauan ennen kuin olen tyytyväinen lopputulokseen ja oikeasti varsinaisesti jaan näitä muistoja. Mutta ainakin aloitukseksi nämä päällimmäiset itkut.

(No voi anteeksi, kun ei nyt irtoa mitään hauskaa tai hohdokasta kirjoitettavaa :D Kyllä tää nyt on niitä hetkiä, kun ihan vaan itseä varten. Täytyy saada purkaa.)

Toivottavasti tänä viimeisenä viikkona saan otettua kaiken sen irti, mitä vielä pystyn ja voin. Yrittää parhaani mukaan kerätä voimia väistämättömiin hyvästeihin olemalla nyt ainakin edes paikalla. Siellä pajalla. (Kun ei vaivaisi se joku hemmetin flunssa vaan koko viikkoa. Että jee. :D)

Ja ei, en ole pahoillani tästä valittamisesta :D Tää särkee mua ihan oikeasti sydämestä niin että melkein itkettää.

Antakaa mun olla. 

(Sniis) 

(Joojoo, kai se oli pakko tämänkin alkaa tulla päätökseensä. Niin tyhmää kuin se onkin, että aika se vaan valuu kokoajan eteenpäin....

Hemmetti.)